Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Äitini ei hyväksy raskauttani

Olen siis 22 vuotias ja odotan esikoistani. Pelkäsin jo alusta asti kertoa äidilleni, hän ei ole koskaan ollut mitenkään lapsirakas tai perhekeskeinen, ja minä ja siskoni olemme hänelle edelleen teinejä. Noh, möläytin asian sitten 15 viikolla hänelle puhelimessa kun en asiaa voinut enää itselläni pitää ja soppahan siitä syntyi. Äitini ilmoitti ettei aio tukea minua asiassa tai halua edes olla asian kanssa missään tekemisissä. Sanoi ettei avokkini ole kuulemma hyvä isähahmo (en tiedä mistä tämä tuli) ja vihjaili jopa abortin suuntaan. Tämän jälkeen emme ole puhuneet, mutta kuulen koko ajan asiasta muualta, mm. sen että heti tuon puhelun jälkeen äitini soitti puolelle suvulle (jopa isälleni jota vihaa sydämensä kyllyydestä) ja kertoi kaikille asian, mustamaalasi minut ja yritti kerätä ihmisiä puolelleen tässä asiassa. Kun avokkini sitten eilen kirjoitti facebookkin meidän saavan tammikuussa pojan, poisti äitini minut avokkini ja kaikki ystäväni kavereistaan ja soitti siskolleni tästä ylpeänä. Kun ei saanut siskoltani tukea niin katkaisi puhelun. Hän selkeästi vaatii ihmisten olevan hänen "puolellaan" tässä asiassa vaikka asiassa ei minun mielestäni ole mitään puolia. Tällä hetkellä siis välimme ovat kokonaan poikki äitini kanssa. Vaikka kuullostaa pahalta niin haluan hänen vain jättävän minut rauhaan, ja antavan minulle mahdollisuuden nauttia tästä raskaudesta. Minulle, avokilleni ja kaikille muille tämä on ollut iloinen asia. Miten minun pitäisi reagoida? Olen yrittänyt antaa asian olla mutta tuntuu pahalta kun oma äiti aiheuttaa noin paljon mielipahaa ja vielä tahallisesti. Onko kellään muulla ollut ongelmia vanhempien kanssa raskaudesta tai muuten vaan joka olisi aiheuttanut välirikon.

10.9.2013
Ryaazz
Ryaazz

äitisi on selvästikkin tunne-elämältään jäänyt keskenkasvuisen tasolle.  vaikka kuinka pahalta tuntuu, yritä olla välittämättä hänestä. pääasiahan on kuitenkin se, että lapsi on toivottu ja sinä ja miehesi olette asiasta innoissanne:)  onnea siis raskaudestasi!

silloin kun mie odotin esikoistani, joka oli tuolloin viides lapsi miehelleni, niin anoppini ei jakanut iloamme.  kun kerroimme uutisen onnesta hehkeänä, vastauksena oli vain "eikö nuo lapset sais jo riittää..."   :/   mie loukkaannuin todella pahasti.   mutta kas kummaa, kun esikoiseni syntyi, tuli hänestä kumminkin mumminsa silmäterä:)  

on siis mahdollista, että äitisi muuttaa mieltään ja alkaakin odottaa mummouttaan innolla ja lapsenlastaan syliinsä:) who knows?

16.1.2015
Blanco
Blanco

Toi on oikeastaan hyvä että olet kirjoittanut tuntojasi paperille. Se auttaa purkamaan fiiliksiä. Vaikka ne olisikin kuinka painokelvotonta tekstiä. Ja ihan hyvä ettet sitten ole niitä viestejä lähettänyt mihinkään.

Ihanaa, että kaverisi ja suku isäsi puolelta ovat onnellisia aarteestasi :)

16.1.2015
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Mietin äidin kutsumista, mutta kutsuin äidin myös pojan nimiäisiin johon vain ilmoitti tekstiviestillä ettei aio osallistua. Juhlissa oli oikeastaan vain ystäviäni ja isän puolen sukua sillä äidin puolella ei ole muuta sukua kuin isoäitini joka on jo vuosia ollut niin muistisairas ettei muista ketään. Äiti todennäköisesti ei halua ilmestyä paikkaan täynnä ihmisiä jotka eivät ymmärrä äitini kantaa ja ovat iloisia pojastani. Hän ei myöskään kuulemma halua nähdä edes kuvia lapsestani koska poika näyttää liikaa mieheltäni.

Soittamistakin olen miettinyt useasti, mutta en usko että tulen sen tekemään. Tilanne todennäköisesti vain kärjistyisi entisestään koska koen itse aika suurta katkeruutta äitiäni kohtaan, johon hän tuskin vastaisi ainakaan toivomallani tavalla. Olen yrittänyt myös kirjoittaa mutta ei siitäkään paljon parempaa ole tullut, aika vihaista tekstiä loppu peleissä olen suoltanut niille papereille.

16.1.2015
Ryaazz
Ryaazz

Teillähän on kohta 1v synttärit pienellä. Oletko miettinyt kutsutko äitisi juhliin?
En tiedä haluaisinko tuollaisen kohtelun jälkeen itse soitella äidilleni mutta pienenä kädenojennuksena syntymäpäiväkutsu. Saa sitten keskenänsä päättää tuleeko vai ei.

Sillähän tuota näkisi onko mieli lainkaan muuttunut.

Kuulostaa siltä, että siskosi kyllä pitää sut aika hyvin kartalla tilanteesta. Mikä on minusta hyvä juttu. Ja erityisen hienoa ettei äitisi ole onnistunut rikkomaan teidän siskosten keskinäisiä välejä. Vaikka kovasti ilmeisesti yrittänyt.

16.1.2015
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Kannattaisikohan sinun soittaa äidillesi ja kysyisit häneltä, mitkä muut syyt on vaikuttaneet äitiisi kuin se, että on pelännyt joutuvansa hoitamaan teidän lasta.

Keskustelu yleensä auttaa, ja parasta asioiden selvittämistä on se että suoraan kyseisen ihmisen kanssa puhuu ilman välikäsiä.

16.1.2015
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Lapsen isä on mukana, yhdessä ollaan ja mahtava isä onkin! :)

Niinhän se on. Sanoin viimeisen puhelummekin aikana kun olin vielä raskaana etten oleta kenenkään muun kuin itseni pitävän lapsestani huolta (tähän päivään mennessäkin poitsua on käynyt kaksi kertaa kaveri hoitamassa tunnin verran), ja ainut kommentti minkä sain oli että "en aiokaan, enkä mä mikskään mummoks rupee." Jotenkin kuvittelee että äiti olis se ainut ihminen tässä maailmassa joka ei hylkää mistään syystä, varsinkaan siitä että oma lapsi saa lapsen, mutta ei kai sitten.

16.1.2015
Ryaazz
Ryaazz

Minäki olen kyllä misukan kanssa samaa mieltä. Itselläki meni välit porukoihin mutta nyt parantunut. Mutta toisen raskauden aikaan(pelotti kertoa kun miten viimeksi otti sen takia) välit meni uudelleen mutta ovat taas parantuneet.

Toivottavasti joskus äitisi osaa ymmärtää että hänen pitää pyytää anteeksi ja saisi toisen mummin takaisin.

Voimia ja halirutistus.

15.1.2015
nki91
nki91

En koko ketjua alkanut lukemaan, mutta aloituksen luin ja pitipä vielä kysyä, että onko lapsen isä kuitenkin mukana teidän elämässä? ☺️

15.1.2015
carata
carata

Samaa mietin kuin Misukka. Aivan huippu surkea syy katkaista välit ja olla näkemättä lapsenlasta. Ilmeisesti vielä ainoaa sellaista 😔

15.1.2015
carata
carata

Äitisi siis omin päin oletti että toimit kuten hän ja jätät lapsesi hänen hoidettavakseen. Kuten aikanaan jätti teidät omalle äidilleen.

Enpä ole kuullut yhtä huonoa tekosyytä välien katkaisemiseen...

15.1.2015
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Ei ole siskolla lasta. Äidillä on aina ollut vähän ongelmia pääkopan kanssa, häneltä olen todennäköisesti perinyt ahdistuneisuushäiriönikin. Hän kärsi sen lisäksi pitkäaikaismasennuksesta ja burnoutista. Koko lapsuus meni eläen äidin masennuksen ja sen mukana tulleen alkoholin käytön kanssa. Aina tietää kun pullo aukeaa että taas on asiat huonosti, mutta nyt äiti on ilmeisesti pysynyt selvänä jo muutaman vuoden.

Siskoni sanoi että äiti koki epäreiluna sen että nyt hän joutuisi hoitamaan lastani ja se oli yksi syistä miksi hän suuttui niin paljon ja katkaisi välit. Tuntuu että hän koki minun ja siskoni lapsuuden ahdistavana ja olimmekin aika paljon hoidossa isoäitini luona.

15.1.2015
Ryaazz
Ryaazz

Sitten varmaan olet tietoinen äitisi tilasta. Psyykkistä tilannetta ei välttämättä itse huomaa, sen saattaa huomata vain lähimmät ihmiset.

Siskollasi ei ilmeisesti ole lasta, kun äitisi ei ole häneen laittanut välejään poikki?

15.1.2015
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Olemme olleet välirikossa siitä päivästä lähtien kun kerroin hänelle raskaudestani, noin puolitoista vuotta sitten. Siskoni on hyvin läheisissä väleissä äitini kanssa ja pitää minut ajan tasalla äidin kuulumisista. Uskoisin siis että äiti on kyllä ihan kunnossa fyysisesti.

15.1.2015
Ryaazz
Ryaazz

Aloittajalle, kauanko sinun ja äitisi välirikko on kestänyt?

Oletko siis äitisi tämänhetkisestä tilanteesta selvillä? Onko hänellä esim. jokin hoitotoimenpiteitä edellyttävä tila. jonka vuoksi ei halua/kykene olemaan sinuun yhteydessä?

15.1.2015
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Harmi juttu, että ei tajua mitä tekee. Luulisi, että haluaisi olla lapsensa ja lapsenlapsensa kanssa. Useinhan sanotaan, että äitiä ja tytärtä lapsenlapsi yhdistää. Meillä ainakin mennyt just niin. Äiti ollut tukena raskauksissa ja hyvä ettei synnytyksiinkin ole änkenyt. Harmi kyllä. Vaikka ehkä parempi, että lapsesi ei näe sitten tälläistä aikuisten sotaa ja toisten nälvimistä. Voimia. Tilanne varmaan kaikinpuolin raastava. Ja ikävä on varmasti kova. Toivottavasti äitisi tulisi järkiinsä ja ymmärtäisi pyytää anteeksi.

15.1.2015
carata
carata

Surullista :( Toivoin että äitisi olisi tullut järkiinsä.

Mutta kun kerran asiat ovat noin, ei sille oikein mitään mahda.

Onneksi sinulla on se pieni aarteesi. Onnea ja iloa elämäänne!

15.1.2015
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Noh, tämäkin asia kai tuli sitten päätökseen. Siskoni kertoi äidin todenneen ettei aio pyytää minulta anteeksi koska kokee että minun tehtäväni olisi pyytää häneltä anteeksi. En kuitenkaan aio pyydellä anteeksi sitä että pidin lapseni, joten juttu kai päättyy tähän. Myös siskoni, joka on ennen ollut varma että saamme asian vielä sovittua, totesi että äiti ei tule pyytämään anteeksi tai ottamaan minuun yhteyttä. Sanoi että ehkä asia on parempi niin, niin poikanikaan ei joudu keskelle näitä meidän perheen jatkuvia kriisejä ja isäpuoleni alkoholismia. Tavallaan olen samaa mieltä, samalla todella pettynyt ja surullinen. Vaikea kuvitella mikä voisi olla hyvä syy antaa periksi oman tyttärensä kohdalla... Kova ikävä on omaa äitiä, mutta ei tätä nykyistä kovapäistä ja kylmää, vaan sitä jonka tunsin joskus...

14.1.2015
Ryaazz
Ryaazz

Pelkään tässä myös sitä että murrun tavatessa äitini. Äidillä on ollu aina keinot vierittää syyt muiden niskoille, en muista hänen koskaan myöntäneen olleensa väärässä ja pyytäneen anteeksi. Hän osaakin vetää juuri oikeista naruista saaden sen vastapuolen tuntemaan syyllisyyttä. En halua eikä minun mielestäni kuulukkaan pyytää anteeksi mitään, mutta voisin helposti kuvitella niin tapahtuvan äidin taas vetäessä oikeista naruista...

7.11.2014
Ryaazz
Ryaazz

Ei se varmasti helppoa ole sinulle. Ei varmaan äidillesikään. Ehkä hän on alkanut ymmärtää miten väärin sinua kohtaan teki ja siksi haluaisi ottaa yhteyttä. Kunhan rohkaistuu. Hän varmaan miettii, miten otat hänet vastaan. Tai otatko ylipäätään vastaan.

Toivon, että annat mahdollisuuden äidillesi.

Tietenkin sun on hyvä hältä kysyä miksi sinut jätti tärkeällä hetkellä ja miksi nyt ottaa yhteyttä. Ei kannata jäädä jossittelemaan vaan suoraan kysyä mitä äidin mielessä nyt pyörii jos hän ottaa yhteyttä.

Se varmasti kertoo sulle paljon enemmän kuin mikään oletus tai arvailu.

Vuosia tulee viemään, että teidän välit paranee. Äitisi saa sinulle varmasti paljon todistella saadakseen luottamuksesi. Kyllä hän niin pahasti luottamuksesi petti.

Kuten aiemmin sanoin, toivon että annat mahdollisuuden. Toivon, että äidilläsi olisi oivalluksen valo syttynyt ja hän todella haluaa korjata välit sinuun ja olla lapsellesi mummi jonka pieni aarteesi ansaitsee.

6.11.2014
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Sanoisin niin että anna äidillesi vielä mahdollisuus. Aikaa on kulunut vasta noin vuosi poikasi syntymästä.

 

Kun vuosikymmentenkin jälkeen vanhempi-lapsisuhde voi alkaa ja korjautua. Kokemuksella tämän totean, vierestä seuranneena.

6.11.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Tähän äiti dilemmaan on tullut viime aikoina vaan lisää ongelmia. Kutsuin siis kuukausia sitten lapsen nimiäisiin äitini myös, jonka kanssa en edelleen ollu ollut missään tekemisissä tai yhteyksissä. Sain tekstiviestin vastaukseksi "Kiitos kutsusta mutta en kuitenkaan osallistu nimiäisiin.". Nyt poju alkaa lähentelemään jo vuoden ikää eikä ole tavannut isoäitiään koskaan, eikä koko naisesta ole muutenkaan kuulunut mitään muuta kuin siskoni kautta aina välillä jotain kuulumisia.

Siskon mukaan äiti on kuitenkin viime aikoina puhunut ottavansa minuun yhteyttä. En kuitenkaan tiedä enää miten suhtautua tähän juttuun. Äitini ei ollut tukenani tai tekemisissä koko raskausaikanani tai pojan ensimmäisen vuoden aikana, samalla hän menetti nuo kaikki tapahtumat ja itse menetin luottamuksen tähän ihmiseen jonka pitäisi kaiken järjen ja tunteitten mukaan olla se ainoa ihminen maailmassa joka olisi aina tukena. En tiedä osaisinko enää antaa äidilleni anteeksi tai luottaa häneen, saati haluaisinko häntä enää poikani elämään kun hän ei ole vielä kertaakaan osoittanut haluavansa olla pojan elämässä mukana tai edes välittävänsä. Olen todella katkera niistä ajoista joina äitini ei ollut tukenani tai mukana elämässäni vain koska itse päätti niin, vaikka ne ajat olivat juuri niitä kun olisin kaivannut äitiä elämääni kertomaan että kaikki menee hyvin. 

Sen lisäksi ettei äitini ollut tukenani, jo pelkästään ajatus siitä että oma äiti hylkää ja jättää sellaisen asian takia kuin aikuisen ihmisen päätös pitää lapsi, aiheutti aivan mielettömästi surua raskauden aikana. Aika jonka piti olla ihanaa aikaa, oli suurimmaksi osaksi vain surullista. Äitini antoi minulle reaktiollaan fiiliksen etten saa puhua ja iloita raskaudestani muillekaan, enpä oikeastaan enää halunnutkaan kun oman äidin reaktio oli luokkaa "tee abortti, ei teistä ole vanhemmiksi". Jälkikäteen se harmittaa, olisi pitänyt iloita siitä ajasta.

Miten minun muka pitäisi reagoida jos äitini ottaakin yhteyttä? Kaipaan omaa rakasta äitiäni aivan järjettömästi, mutta tätä ihmistä, joka tuomitsi raskauteni ja hylkäsi tyttärensä, en tunnista tai edes halua tunnistaa äidikseni. En tiedä mitä tehdä tai sanoa jos hän päättääkin ottaa puhelimen puolentoista vuoden jälkeen käteensä ja soittaa.

6.11.2014
Ryaazz
Ryaazz

Hei, itsekin kerroin äidilleni ensimmäisen raskauden 2 kk ennen laskettuu aikaa. toinen kun oli laskettuun aikaa 4 kk. kyllä äiti on molemmilla kerroila vastaan mutkun syntynyt niin mielissään. :) välit kyllä ol vähän väliä poikki kun eiväthyväksy valintojani.

9.4.2014
nki91
nki91

Kuten itse totesit, omalta puoleltasi voit koettaa pitää äitiisi yhteyttä. Ristiäisiin kutsuminen on hyvä ajatus minusta.

Esteitä voi tulla itse kullekin kutsutuista, ja niille ei voi mitään. Kaikki ristiäisiin kutsutut eivät myöskään välttämättä halua eritellä syitä, miksi eivät tule. Henkilökohtainen asia se on se syy, näin näen.

3.1.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Surullista lukea tommosia juttuja "äidistä"!Jos/kun äitisi ei hyväksy raskauttasi,se on hänen häpeänsä ja ongelmansa. Syntyvä lapsi on sun ja tärkeä sulle,vain sillä on väliä! Ei kuulosta kovin välittävältä ja rakastavalta ihmiseltä :( Tsemppiä ja voimia kovasti loppuraskauteen ja tulevaan vauva-arkeen. Mä oon aina ajatellu sillai niinku vanha sanonta kuuluu: sen minkä taakseen jättää,sen edestään löytää... Toivottavasti sun äiti jossain vaiheessa tajuaa oman tyhmyytensä ja oppii arvostamaan sua ja sun lasta. Mut jos niin ei tule käymään,älä lannistu vaan elät täysillä ja nautit elämästä. Kuulostaa siltä että sun äiti ei ole itse kasvanut aikuiseksi,eikä osaa katsoa peiliin. Mut hei,sä pärjäät ja saat pienen ihan kohta, se on mahtavaa :)

2.1.2014
Mindiliini
Mindiliini

Ryaazzz, luin eilen tämän aloituksesi, ja kirjoituksesi tuosta teidän "omasta" ketjusta, ja mietin onko samasta kirjoittajasta. Nikkiin en silloin kiinnittänyt huomiota. Sitten tarkastin nikit, ja ymmärsin, että sama ihminen on kirjoittanut nämä.

Liityn edellisiin voiman ja siunauksen toivottajiin.

Ilmeisesti miehesi tulee mukaan pienokaisenne synnytykseen? Mies saa olla pois työstä, kun on synnytyksen aika.

Kotiin saa myös apua, esim. perhetyöntekijöitä on monessa kunnassa, jos vauvan kanssa tuntuu, että voimat ehtyy.

Ja luotat synnytystä hoitaviin ammattilaisiin, Suomessa on turvallista synnyttää. Kivunlievitystä saa, ja kätilö on sinun ja miehesi tukena.

2.1.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Kamalaa kuulla ettei asiat ole korjaantuneet :( Miten äiti voikaan olla noin julma tyttärelleen...

Toivotan sinulle ja miehellesi onnellista loppuraskautta. Teidän perheenne on teille tärkein. :)

mushun ajatus noista viesteistä herätti myös sen tunteen, että voisitte pyytää läheisiänne olla kertomatta äitisi pahan kielen puheista. Toisaalta niiden aiheuttamasta pahasta mielestä huolimatta haluaisin itse tietää missä mennään. Sitähän voisi kuvitella vaikka mitä jos kukaan ei mitään kertoisi.

Tsemppiä sinulle ja miehellesi!

2.1.2014
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

En olekaan Maarua huomannut kysymystäsi. Äidistäni en ole kuullut kun muiden välityksellä, jouluna ei tullut edes tekstiviestiä. Aion lähettää kutsun ristiäisiin kun sen aika tulee, mutta en usko hänen kutsuun vastaavan. Kuulemma perheen kesken minusta tai lapsestani ei saa puhua, ainakaan mitään positiivista. Jos satun olemaan puheenaiheena äitini ja isäpuoleni keskuudessa niin silloin pääasiassa puhutaan pahaa minusta ja miehestäni. Kun äitini sai kuulla että olin pyytänyt siskoani kummitädiksi yritti hän puhua siskon pois siitä sillä verukkeella että "veisimme kummitätiyden varjolla kaikki hänen rahansa.", satutti ja nauratti kuulla tästä, emme ole kertaakaan pyytäneet rahaa tai mitään keltään tämän raskauden aikana vaikka tietenkin rahaa on mennyt paljon kaikkiin vauva tarvikkeisiin, emmekä aio vastaisuudessakaan pyytää. On ollut ylä ja alamäkeä, on rankkaa menettää äitinsä ja varsinkin kun päätös on vielä äidin, varsinkin joulu oli itselleni vaikea kun tajusin jossain vaiheessa iltaa että koko muu perheeni viettää joulua niinkuin aina aiemminkin, nyt vaan ilman minua, ja itse yritin väsätä yksin jotain joulun tapaista minulle ja miehelleni. Nyt olen koittanut ottaa sen asenteen että keskityn vaan lähiviikkoihin joskos tuo poju tupsahtaisi pian maailmaan, ja koittaa asettua koko tämän jutun yläpuolelle.

1.1.2014
Ryaazz
Ryaazz

Voi miten maailma osaakin olla epäoikeudenmukainen :(

Tuo K_risun kertomus pisti todella hiljaiseksi. Julmaa.

Ja ei Ryaazzinkaan kuuluisi joutua äitinsä terapeutiksi. Yleensä vanhemmat on ne joiden puoleen pitäisi voida murheidensa kera kääntyä mutta teillä roolit on ihan nurin kurin.

11.9.2013
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Olen kanssa yrittänyt miettiä tätä asiaa pidemmälle, äidilläni on aina ollut tarve kontrolloida minun ja siskoni elämää. Perheessäni ihmisten arvo mitataan saavutuksissa (kuten kouluarvosanoissa ja työpaikoissa), joskus tuntuu että äitini on suunnitellut elämäni päässään etukäteen ja nyt odottaa minun seuraavan tätä suunnitelmaa. Kävin teini-iässä läpi vakavan masennuksen ja itsetuhoisuuden jonka puhkaisi kotiolot (isäpuolen alkoholismi ja näihin aikoihin myös äitini käytti runsaasti alkoholia, ja tästä johtuva väkivalta sekä henkisellä että fyysisellä tasolla ja mummuni menetys) jota ei ikinä käsitelty kotona ollenkaan, meillä kun ei tosiaan ole lupa puhua omista ongelmistaan. Sain vain perheen vihoja niskoilleni kun jouduin psykiatriselle ja täällä puhumaan ongelmistani. Tämän jälkeen äitini on nähnyt minut vain tänä samana 16 -vuotiaana masentuneena ja siskoni kiukkuisena 15 -vuotiaana, jotka eivät osaa pitää huolta omasta elämästään tai mistään muustakaan. Muutin jo 18 -vuotiaana pois kotoa ja siitä asti ollut itsenäinen, olen vakityössä ja omavarainen mutta mikään ei ole koskaan tuntunut todistavan äidilleni tarpeeksi että olen jo aikuinen. Olen myös aina ollut se jolle äitini soittaa kun hänellä on paha olla ja hän haluaa puhua jollekin, mutta itselläni ei ole oikeus puhua omasta pahasta olostani, ennen kun yritin olivat kommentit luokkaa "Eiks sullaka muka oo ikinä mikään hyvin" ja tätä rataa. Loppujenlopuksi lopetin ongelmistani puhumisen ja keskityin olemaan äitini "terapeutti".

11.9.2013
Ryaazz
Ryaazz

No sillonko mulla murtu poskiluu ja meni leuka sijoiltaan niin tein äitistä sillon rikosilmoituksen, meillä meni välit pitkäksi aikaa poikki.. viime joulusta tähän syksyyn asti meillä meni aivan mahtavasti kunnes kerroin et oon raskaana.. tää on mulle jo niin "normaalia" etten jaksa ees asiaa pitkään murehtia.. ei ihminen muutu..

11.9.2013
K_risu
K_risu
24 weeks pregnant

Mullakin oli sama tilanne kuin aloittajalla, meni varmaan lähemmäs puoli vuotta ennen kun puhuttiin äidin kanssa. Ymmärrän kyllä suuttumuksen, olin vasta täyttämässä 17 kun ilmoitin raskaudesta :D

Äitihän tuli mun isän luo mun siskon kanssa syyttämään mua ja poikaystävää. Vetos mun alaikäisyyteen ja koitti pakottaa aborttiin. Onneksi isä oli heti alusta asti tukena ja silloinkin tuli alakertaan huutamaan äidin ulos sen kodista :) Sanoin äidillekkin ettei se tule olemaan millään tavalla mun lapsen mummo ja en halua nähdä ikinä. Mutta nyt 2,5 vuotta myöhemmin sieltä se mummo soittelee ikävissään lapsenlapsia kyläilemään ja on auttanut todella paljon taloudellisesti ja tarpeen tullen ottaa hoitoon jos meillä vaan riittää rahat 400km matkoihin viedä hoitoon ja hakea :) 

Toisin tuo lasten isä ei vieläkään tykkää "anopista" enkä ihmettele yhtään sen huutokonsertin jälkeen jossa se haukuttiin tosi pahasti..

11.9.2013
Jnia
Jnia

No mun äiti on alkoholisti vaikkei sitä ite myönnäkkään ja kyllä sillä on päässä vikaa muutenki.. sillonko mää olin ihan pieni niin äiti yritti tappaa mut ja ittensä vääntämällä kaasu uunin täysille ja työns mun ja oman pään sinne sisälle.. puhumattakaan niistä lukuisista kerroista, kun se on hakannut mut sairaala kuntoon ko se saa jonku kohtauksen päissään.. Onneks mulla on säännölliset tapaamiset psykiatrin ja hoitajan kanssa niin saa näistäkin asioista juteltua jonkun muun ko miehen kanssa.. Onneks mulla on ympärillä paljon ihmisiä jotka tukee mua tässä raskaudessa ja mun isä on ihan onneissaan, kun siitä tulee pappa :)

11.9.2013
K_risu
K_risu
24 weeks pregnant

Mulla vähän sama tilanne, silloin kun sain tietää olevani raskaana kerroin ensimmäisenä äidille johon hän tokas et onnea loppuelämääsi. Nyt soitin kertoakseni ensimmäisestä ultrasta jolloin kysyi, että tehdäänkö mulle testit, että onko se lapsi vammanen. Sano et kyllä hän nämä asiat tietää ja toivoo et lapsesta tulis oikeen vaikeasti vammanen :/ mullahan siis on todettu teini-iässä kaks suuntainen mielialahäiriö ja oon syönyt siihen monta vuotta lääkkeitä, lopetin kaikki seinään kun tein raskaustestin.. lääkäri sanoi, että ennen raskautta syödyillä lääkkeillä ei oo vaikutusta sikiöön, mutta mun äiti on sitä mieltä et siitä lapsesta tulee vaikeasti vammanen mun sairauden ja mun syömien lääkkeiden takia. Puhelun lopuksi sanoin, että on ihan turhaa yrittää ottaa enää yhteyttä tähän suuntaan ja mun puolesta tällä lapsella ei tule olemaan mummoa mun puolelta ikinä..

11.9.2013
K_risu
K_risu
24 weeks pregnant

Voimia!

Tosi kurjaa, että äitisi on ottanut ison ihanan uutisesi noin kurjasti vastaan. Ei lainkaan aikuismaista käytöstä. Mutta peesaan muita siinä, että ehkä äitisi pelkää sinun pilaavan elämäsi kun nuorena lapsesi saat. Ulosanti on vaan maailman huonoin.

Mun oma äitini teki mulle varsin selväksi jo teini-iässä että hän ei halua mummoksi ennen kun täyttää 60 vuotta. Tarkoitti sitä että en olisi saanut tehdä lapsia ennen kun täytän 30. Sain esikoiseni hiukan ennen kun täytin 24. Ja toisen just ennen ku täytin 29. Kolmas olisi eläessään syntynyt juuri ennen 31v synttäreitäni.

Kaikki kolme raskauttani hän on ottanut huonosti vastaan. Lähinnä saarnaten. Ja saarnaa olen toisesta lapsesta eteenpäin osannut odottaakin. Koskaan ei ole onnitellut raskaudesta ja olen siitä hänelle sanonutkin, että olisi kiva jos voisi edes onnitella sen sijaan että tekee tiettäväksi kuinka huono ratkaisu uusi raskaus on.

Olen aikuinen ihminen ja olen täysin tietoinen siitä että ekan saadessani mulla oli koulut kesken ja kaksi muuta kertaa olen ollut työttömänä. En ole saanut töitä valmistumiseni jälkeen. Mutta jos me koetaan, että me selvitään ni mitä siinä on kellään nokan koputtamista. Omapahan on elämämme.

Maaru puhuu aina ihanasti lapsistaan ja perheestään ♥ Lapset ovat lainaa. Todellakin. Kaikkien pitäisi se tosiasia sisäistää. Vanhemmat antaa eväät selvitä maailmalla mutta sitten pitää osata päästää irti ja antaa lasten kokeilla omia siipiään.

Se mun piti vielä sanoa, että mun äitini on kääntänyt kelkkansa aina lapsen synnyttyä. Se on puoli vuotta aina tehnyt ajatustyötä ja lopulta innoissaan odottanut tulokasta. Ja nykyään jo valittelee et ku me ei tuoda lapsia hälle hoitoon. Tainnu kuunnella muita mummuja jotka hoitaa lapsenlapsiaan lähes joka viikonloppu. Mut aikanaan teki selväksi et hän ei o mikään hoitotäti eikä me olla apua pyydettykään kuin ihan hädässä. Omin päin on selvitty. Nyt mun on vaikeaa antaa lapsia hoitoon kun tottunut ne itse hoitamaan.

11.9.2013
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Aika uskomatonta käytöstä äidiltäsi :( Sinähän olet täysin aikuinen, etkä mikään teini, ihan normi lapsenhankintaiässä, ainakin minun katsontakantani mukaan, ehkä jollainlailla voisin ymmärtää tuohtumuksen, jos olisit alaikäisen, silloinkaan en ymmärtäisi välien poikkilaittamista ja lapsellista kiukuttelua ja jotenkin sen kautta syyllistämistä... äitisi pitäsi olla onnellinen pikkuisesta. Ehkä jo yli parikymppisestä lapsestaan olisi aika päästää irti, usein taitaa olla vanhemmille vaikeaa... mutta kuitenkin.

Toivottavasti hyvinkin pian, äitisi ymmärtää, että tuollainen käytös loukkaa sinua ja hänen syntymätöntä lapsenlasta, sinulle vauva on toivottu, eikä aikuiselle vihjailu abortista ole minusta kovin hyvä veto ja ilmeisesti ei edes ymmärrä millaisella asioilla vihjailee, toisen ruumiin itsemäärämisoikeudesta kuitenkin kyse.

10.9.2013
mumx2
mumx2

Sanoisin, että tosi tökeröä käytöstä äidiltäsi, mutta tavallaan ymmärrän. Hän on saanut lapsensa nuorena ja ehkä se oli hänelle raskasta. Ehkä hän koki olevansa liian nuori äidiksi, ehkä hän pelkää sinun tekevän nyt samat virheet. Uskon, että äitisi tukee sinua, kunhan lapsi syntyy. Lapsen lapsi on aina tärkeä. Jos käy kuitenkin niin, että äitisi ei halua olla missään tekemisissä, niin älä välitä siitä. Puhu läheistesi kanssa, puhu neuvolassa. Älä jää asian kanssa yksin. Tarvitset paljon voimia synnytykseen, joten koita olla tuhlaamatta aikaasi miettien sitä, miten äitisi suhtautuu tulevaisuudessa teihin. Minä sain enkeli esikoiseni, kun olin 17 ja ei äitini kovin hyvin asiaa ottanut. Tuki silti. 20v sain tyttöni. Mummilla sydän suli. Tukea oli tarjolla raskausaikana ja lapsen synnyttyä. Nyt odotan 02/14 syntyväksi pikkuista... Tukea on taaskin saatu enemmän, kuin olisi tarvis. Äidilläni raskauksiin suhtautuminen on ollut vaikeaa, koska en ole mieheni kanssa naimisissa. Takana on yhteistä matkaa 6v ja tänä vuonna sanomme tahdon. Ehkä äitisikin haluaisi sinun olevan naimisissa, ennen kuin teet lapsen? Ehkä hän pelkää, että jäät yksinhuoltajaksi, jos puolisoasi alkaa pelottamaan tuleva... Ehkä ja ehkä...

10.9.2013
carata
carata

Onpa loukkaavaa ja erikoista käytöstä äidiltäsi, joka on tai jonka pitäisi olla aikuinen.

Olet itsekin aikuinen, ja puolisosi kanssa olette halunneet tämän lapsen. Olette hänestä iloisia, onnellisia ja kiitollisia.

Neuvolasta teidän, sinun ja puolisosi on mahdollista saada paljon tukea. Jos haluat, voit varata ajan esim. aikuistyön psykologille. Varmasti helpottaa, kun saat ulkopuolisen näkökulmia äitiisi ja hänen käytökseensä.

Nauti odotuksestasi puolisosi kanssa kaikesta huolimatta!

10.9.2013
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Itsehän ilmotin äitilleni että odotan vauvaa, tiesin reaktion, laitoin viestiin myös että turha ottaa yhteyttä jos ei oo mitään hyvää sanottavaa.. Meni viikko, kunnes soitti.. Oli siltikin vähä vaikeena mutta nyt jo sulattanu asian täysin ja odottaa pienokaista saapuvaksi :)

10.9.2013
Aiaic
Aiaic

Kiitos Maarua, tuntuu ihmeelliseltä kuulla jonkun äitini ikäisen toisen äidin puhuvan noin lapsistaan ja elämästä, monesti olen toivonut tuollaisia sanoja kuulevani oman äitini suusta. Kiitos paljon tuesta, sitä osaa jotenkin eri tavalla arvostaa tälläisena hetkenä.

 

Taivaltaja, toivon että näin olisi. Äitini on vaan pistänyt välinsä poikki kokonaan mm. siskoonsa ja isäänsä, pelkään joutuvani tälle listalle myös. Olen jättäytynyt pois kokonaan tästä riidasta, tuntuu silti että pelkästään olemassa olollani aiheutan hänelle jotain pahaa kun säännöllisin väliajoin kuulen jostain jotain uutta mitä äitini on tehnyt tai minusta sanonut.

10.9.2013
Ryaazz
Ryaazz

Maarua, äitini on myös 47, saanut siis minut ja myös siskoni näin parinkympin iässä. Ehkä siksi odotin hänen edes jotenkin ymmärtävän, tai ainakin hyväksyvän asian. On ollut vaikeaa koska olen ystävä piiristäni ensimmäinen joka saa lapsen ja kun oma äitikään ei halua elämääni enää kuulua, ei ole ketään kenen puoleen tukeutua raskautta koskevissa asioissa ja peloissa. Olen miettinyt useasti että pitäisi neuvolassa puhua asiasta mutta en saa ikinä suutani auki, minut ja siskoni opetettiin jo kotona siihen uskoon että perheen asiat eivät kuulu ulkopuolisille ja omat ongelmat pidetään ominaan.

10.9.2013
Ryaazz
Ryaazz
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...