Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

nuoria yksinhuoltaja äitejä?

Olen 20 (joulukuussa 21) vuotias odottava rv34 tuleva yksin huoltaja :) ois kiva jutella jonkun/joidenkin samassa tilanteessa olevien kanssa kun yleensä kaveripiiri ei oikein ymmärrä omaa tilannetta!:)

31.7.2013
lauraH92
lauraH92
2 years, 8-month-old toddler

tää wappiryhmä ois kyl tosi jees. ois niin hyvää vertaistukee 👌🏿

30.8.2020
mirka2020
mirka2020
39 weeks pregnant

Ois kiva jos sais jonkinlaisen whatsapp ryhmän esim luotua meille jotka ollaan/tullaan luultavasti olemaan yksin lapsen kanssa! Vertaistuki olisi mulle ainakin parasta tähän hetkeen.

26.8.2020
Mustaherukka24
Mustaherukka24
21 weeks pregnant

Hei, kuulostaa täysin samalta kun mun tilanne .. olen 17 viikolla raskaana ja yritän löytää vertaistukea tilanteeseen.. jos tavoitat tämän viestin, niin olisi kiva kuulla sinun kuulumisia ja miten pärjäsitte, entä miten miehen käytös muuttui lapsen synnyttyä?

25.8.2020
Mustaherukka24
Mustaherukka24
21 weeks pregnant

Heippa!

Täällä maailman suloisimman pian 2 kuukauden ikäisen pojan 19 vuotias äiti! Minulla on yhteishuoltajuus lapsen isän kanssa mutta erosimme minun tahdostani kun olin noin viikolla 25. Riitelimme jatkuvasti ja minua alkoi koko hänen olemus rasittamaan ja olin koko ajan niin pahalla tuulella että päätin itseni ja vauvan takia muuttaa pois. Nyt asumme lapseni kanssa minun vanhempieni luona ja heiltä saan paljon tukea ja apua vauvan hoitoon! Vauva käy isällään kaksi kertaa viikossa hoidossa mutta muuten olemme keskenämme ja olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Oikeastaan en haluaisi olla hetkeäkään erossa vauvasta.. Mutta haluan vaan sen sanoa että yksin pärjää vauvan kanssa hyvin ja mun mielestä lapsi ei tarvitse semmoista isää jota ei oikeasti kiinnosta lapsen asiat!

1.9.2013
roosa94
roosa94

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

31.8.2013
pieniJ
pieniJ
31 weeks pregnant

moikka!

täällä kirjottelee kohta 19-vuotias naisenalku ja esikoisen la 19.01.2014. viikkoja nyt siis 19+4. yksin huoltajana todennäköisesti, lapsen isän kanssa kyllä hyvissä väleissä! plussasin siinä parin kuukauden seurustelun jälkeen ja tässä sitä ollaan.. :D oon kyllä silti todella tyytyväinen tilanteeseeni ja tukea on onneksi paljon! yhden abortin viisitoista-kesäisenä tehneenä ei se ajatus nyt käynyt todellakaan mielessäkään vaikka tässä työttömänä ilman koulutusta ollaankin... en mä tiedä mitä muuta tähän kirjottaisin...

31.8.2013
pieniJ
pieniJ
31 weeks pregnant

No mie olen niin vanha jo, etten tähän kuulu, mut halusin tulla tsempittämään teitä. :) Mua on aina auttanu ajatus siitä et naiset on kautta aikain kasvattanu lapset yksin, ihan nykytrendiähän se isän osallistuminen on. Ja eläinten maailmassaki emot hoitaa aina poikasensa yksin. :) Eli yksinhuoltajuus on maailman luonnollisin asia. :) 

(elkää ydin- ja uusioperheelliset suuttuko, ihanaa on se jos isät osallistuu, mut pointti et naiset pärjää kyllä tarvittaes yksinki) :)

5.8.2013
Sralla
Sralla

Mmm tarvii toivoa vaan että asiat saataisiin järjestykseen. Ehkäpä tämä tulevan lapsen isäkin tajuaa tilanteen paremmin sitten kun se pikkuinen on syntynyt. Uskoisin ainakin että se muuttaa hieman asioita. Mutta totuushan on että miehethän on yleensä hitaampia tajuamaan asioita kun naiset :DD

Onko kaikilla sujunut raskausaika hyvin ettei ole ollut mitään ongelmia? Itse olin viime viikolla sokerirasituksessa, ja tänään jouduin käymään äitiyspolilla ultrassa tarkistamassa että vauvan mitat ovat ok. Hiukan oli käyrän alapuolella ja jatketaa neuvolassa tarkkailua. Jännitti kyllä sikana tämä käynti.. aamulla ennen lähtöä tuntui että kurkkua puristi ja kuivasi, oksetti vain koko ajan kun jännitys oli niin kova ! Mutta onneksi helppasi käynnin jälkeen ja oli taas ihana nähdä pikkunen siellä temmeltämässä  ! 3

5.8.2013
Sniina
Sniina
16-month-old baby

Tsemppiä kaikille nykyisille ja tuleville yksinhuoltajille!

Itse oon 25v ja 3,5v tyttösen yh, eli kerkesin siis täyttää 21 juuri ennenkuin pikkuinen putkahti maailmaani suloistuttamaan. :)

Mitä oon itse huomannut niin yksinhuoltajuus on monessa suhteessa helpompaa verrattuna kavereihin joilla on myös puoliso matkassa. Esimerkiksi vauva-aikaan saa keskittyä vain vauvaan ja omaan hyvinvointiin ilman, että tarvitsee ottaa huomioon puolison tunteita ja tarpeita. Saa siis keskittyä täysin siihen vauva-aikaan ilman, että tarvitsee huoltaa parisuhdetta siinä samalla. Lisäksi saa itse tehdä kaikki päätökset lapsen kasvatukseen liittyen, ei tarvitse tehdä kompromisseja puolison kanssa, vaan kaiken saa hoitaa omantuntonsa mukaan niinkuin parhaaksi näkee.

Monet kaverit on valittaneet kuinka raskasta on välillä, kun puoliso kinuaa hellyyttä ja huomiota ja itse on aivan puhki hoidettuaan koko päivän lapsia ja kotia.

Tottakai tähän taipaleeseen kuuluu niin ylä- kuin alamäkiäkin, mutta kaikesta selviää ihan varmasti! Ja vaikka toisaalta yksinhuoltajana se vastuun määrä on suurempi ja joudut ottamaan yksin vastaan kaikki kiukkupuuskat ja känkkäränkät, niin toisaalta saat myös 100% kaikista haleista, suukoista ja hymyistä jotka oma rakas pikkuinen sulle vaan suo! :)

Ja ottakaa vastaan kaikki apu mikä teille vaan suodaan. Itsellä ei oo mitenkään suuren suuri tukiverkosto ympärillä, mutta pidän huolen että sillointällöin saan päivän tai pari myös omaa aikaa tuulettua. Varsinkin nyt kun uhmaikä jyllää pahimmillaan ja välillä tekisi mieli vain huutaa, raivota ja itkeä ja hakata päätä seinään. :D

Eli siis vaikka lapsi tottakai menee aina kaiken muun edelle ja tulee tärkeysjärjestyksessä ensin, niin älkää unohtako itseänne siinä matkanvarrella, vaan pitäkää huolta myös itsestänne. ;)

5.8.2013
Monster
Monster

Hmm, itellä vähä samaa kokemusta tuollasesta suhteesta kun olin 4 vuotta yhdessä exäni kanssa (ei tulevan lapsen isä) ja loppu oli aivan samanlaista säätämistä nii sanotusti. Kannattaa vaa ottaa pientä etäisyyttä ja kuulostella miten mies jatkaa toimintaa, viimestää ku lapsi syntyy nii uskon että rauhottuu meno ja suhtautuu vakavemmin kumpaankin sinuun ja lapseen. Ja sit vaa heti lasten valvojan luo sopiin tapaamis oikeuksista jne ettei myöhemmin mies pääse sitten vaatiin mitään. Kyllä ne asiat järjestyy, yritän ite ainakin uskoo niin ton tulevan lapseni isänki kohdalla vaikka tuntuu toivottomalta tapaukselta!!

5.8.2013
lauraH92
lauraH92
2 years, 8-month-old toddler

Helloou kaikille ! :))

Olen kanssa 20-vuotias, lokakuussa esikoiseni saava yksinhuoltaja. Erosimme nyt odotusaikana lapsen isän kanssa, mutta ehkä parempi niin. Eipä sieltä saanut minkäännäköstä tukea, hän vain meni ja teki mitä tykkäs muusta välittämättä ja sit rupes tuntuu jo nii vaikeelta se yhteinen elämä että oli pakko ruveta ajatteleen mikä mulle ja vauvalle olis kaikkein parasta, ja eroon päädyttiin. Aluksi se kaikki tuntu todella vaikealta, ajattelin että tulenko pärjäämään vauvan kanssa ym. ja tuntui pahalta kun ajatteli että kokee kaiken yksin, ettei siinä olekaan sitä toista jakamassa kaikkea. Mutta hyvin tässä on pärjännyt :) Lapsen isän kanssa tilanne on vieläkin hankala, jatkuvasti hän puhuu kuinka hänellä on ikävä, ja haluisi olla perhe mutta sitten tilanne muuttuukin taas yhtäkkiä ettei hän tiedä mitä haluaa ja yhteydenpito jää hetkeksi. Eikä tilannetta paranna se miten saan jatkuvasti muilta kuulla mitä hän touhuaa (joka vkl kännissä, muita tyttöjä, riehuu jotakin ym.) ja se että minä tyhmänä olen jatkuvasti sinisilmänen hänen suhteensa.. Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa ja voin henkisesti välillä tämän takia aika huonosti :/ Se raastaa kyllä voimia, ja en tiedä ehkä sitä itsekin vielä elää siinä toivossa että meistä tulisi vielä joskus jotain ja voitaisiin olla perhe. Mutta tilanteen tarvisi toooodella muuttua. Siitä olen kuitenkin onnellinen ja iloinen että hän haluaa kaikesta huolimatta olla lapsen elämässä, ja haluaa olla lapselle isä. Saataisiinpa vain jokin lopullinen ratkaisu meidänkin tilanteeseen, kun ei oikein itsekään enään tiedä mikä olisi paras ratkaisu kaikkeen.. Toisaalta olen ajatellut että parempi antaa vaan kaiken olla, mutta vaikeetahan se on.. Että jos jollain hyviä neuvoja ym. niin otan kyllä ilomielin vastaan !

Huhhuh, tulipas oikein avauduttua ! :D helpotti muuten kummasti oloa, toivottavasti saatte edes jotenkin selvää mitä olen selittänyt :DD

3.8.2013
Sniina
Sniina
16-month-old baby

Juuri noin!:::) toinen on ihana lahja kun ei pitänyt edes lapsia saada eli hyvän päätöksen teit!:) ja me naiset ollaan vahvoja, selvitään mistä tahansa! :)

2.8.2013
hursjes
hursjes

Hieno kuulla et pärjäätte hyvin!:) juu tämän isän kans tapailin pari kk ja pillereitä en syönyt koska aikasemmin sanottu lääkärissä etten voi saada lapsia joten jätin pillerit pois, mies tiesi siittä kun selitin asian eikä halunnut kumia käyttää, joten riskit oli tiedossa. Ajauduttii erillee ja pienokainenhan ei ilmoittanut itsestään millään tavalla ennenkuin aloin huomaan suurta painon nousua vaikka säännöllisesti reenasin ahkerasti salilla. Kaveri pakotti tekee testin ja positiivinenhan se oli, eikun neuvolaan ja siellä ultralla katottii tarkemmin viikot ja ehdin olee jo viikolla 10 kun sain tietää. Samantien ilmoitin isälle asiasta ja sieltä tuli selvä mielipide että abortti.. tunteet oli sekavat ja hetken sitä jopa mietin kun mies osasi painostaa nii hyvin. Sen jälkeen ku päätin että pidän vauvan oli isä siinä tai ei niin sithän hän lopetti yhteyden pidon melki kokonaan.
Nyt oon saanu hänet kahville puhuun asioista kun näin loppusuoralla ollaan jo et mirä tulee tapahtuun ku lapsi syntyy. Ja soitinki jo lastenvalvojalle ja jätin tietoni sinne että sieltä tulee kutsu heti kun vauva on syntyny, isälle dna testeihin eka ja sitten yhdessä mennään tapaamiseen sopiin kaikki muut asiat. Ja tieto on jo että yksinhuoltajuus mulle kun eipä se halua ainakaan vielä olla missää yhteydessä poikaansa.
Mut onneölinen oon vaikka yksin mennää, uskon kuitenki että joku ihana mies löytyy vielä joka haluaa olla mies mulle ja isä mun pojalle!:)

2.8.2013
lauraH92
lauraH92
2 years, 8-month-old toddler

No ei sinänsä oo surullista, mutta toisaalta on. Tai siis ettei lapsella ole sitä isää, joka rakastais ja kasvattais. Mutta mun kohdalla paljon parempi olla yksinhuoltaja, ei tarvi alkaa takkuamaan asioista tämän toisenkin isän kanssa ja hän kun asuu (tai ainakin syksyllä asui) noin 100 kilometrin päässä, niin en olisi mitenkään pystyny toteuttaa tapaamisia siellä suunnalla autottomana jne.. Ja tämän kakkosen isän vanhemmat molemmat alkoholisteja, joten heistäkään en olisi millään tavalla isovanhempina "hyötynyt".. Isän sisko asuu myös samalla suunnalla, mutta eivät ole tämän isän kanssa väleissä. Muutenkin jälkeenpäin ajateltuna huomasin miehessä narsistin piirteitä, joten elosta hänen kanssaan olisi tullut luultavasti todella vaikeaa.. (Ystäväni elämää pari vuotta narsistin kanssa eläneenä voin puhua tietämyksestä. Onneksi ystävänikin tajusi erota, eikä jäänyt ahdistavaan suhteeseen lapsensa kanssa. Toki jatkuvasti nykyäänkin yrittää narsistimies laittaa kaikki asiat perseelleen. Sitä en todellakaan itse olisi jaksanut).. Noh, meni vähän asian vierestä, mutta kumminkin.. 

Onneksi oon saanut omilta vanhemmilta ja ystäviltä tukea raskauden alusta asti ja nykyään perhetyöntekijäkin on 1-2 kertaa viikossa auttelemassa. Lähinnä vie esikoista ulos leikkipuistoihin ja sellasta. 

Enkä voisi onnellisempi olla kahdesta ihanasta pojasta, jotka täyttää mun elämää *sydän* :)) 

Ja mun mielestä lapset on jotain niin arvokasta, että ellei ole todella hyvä syy tehdä aborttia, niin ei sitä voi/pysty tekemään. Enkä todellakaan antanut tämän kakkosen isän "tee abortti" käskyt vaikuttaa omaan päätökseeni. Itse lapseni kannoin ja itse lapseni kasvatan niin hyvin kuin vain tässä tilanteessa voin. Ja monesti oon pojan syntymän jälkeen ajatellu, että miten hirveä olo mulla olis, jos olisin tehnyt abortin.. Ja mitä jos jälkiehkäisy olisikin tehonnut, eikä mulla nyt olisi noin tavattoman kilttiä ja ihanaa vauvaa esikoisen lisäksi tekemässä päivistä kiireellisiä.. :))

1.8.2013
Ritu303
Ritu303

Täällä kans 21v yh-äiti kahdelle ihanalle pojalle, eka syntyny kesällä 2011 ja toinen tänä kesänä, eli 2013. Lapsilla eri isät.

Esikoisen isän kanssa edelleen yhteishuoltajuus, vaikka joka asiasta pitää takuta. Isä asuu toisella paikkakunnalla uuden naisen kanssa ja käy poikaa kattomassa joka toinen viikko, jos silloinkaan. Suurimpana syynä uusi nainen, joka ei miestä päästä tänne. Isän alkoholitausta (ja nykyisen alkoholin käytön tietämöttömyyden) takia poikaa ei voi hänen luo antaa. 

Tällä reilun kuukauden ikäisellä ei sitä isää ole "missään muodossa" ja tänään siitä kävin sossun kanssa allekirjottamassa paperin. Tämä toinen siis sai alkunsa kumin puhjettua ja jälkiehkäisyn tehoamatta, eli niin sanotusti vahingossa. Mutta todella onnellinen olen tuosta "vahingosta" :)) Tämän isä siis käski mua tekemään abortin, kun huomasin olevani raskaana ja sen jälkeen ei oo siitä miehestä kuulunu pihaustakaan, eikä tarvi kuuluakkaan.. 

Esikoisen isän kanssa oltiin 3 vuotta yhdessä, jonka jälkeen pojan ollessa vajaan vuoden erottiin sen juomisen takia, eli yli vuoden olen ollut "virallisesti" pojan kanssa yksin. 

Tämän toisen isän kanssa ei ollut kuin lyhyt 3 kuukauden "seurustelu", hänet jätettyäni huomasin vasta raskauden ja tosiaan kun asiasta ilmoitin, niin ensimmäisenä vaan "Tee abortti". Sai ukko kuulla mukavat haistatukset :D 

Että tässä sitä vielä opetellaan elämään yksin kahden lapsen kanssa, mutta tähän asti ainakin on ihan hyvin mennyt! :)

1.8.2013
Ritu303
Ritu303

Jep! Noin on ::)! Mä oon periaatteessa yksin mutta yhteishuoltajuus päätettiin koska ollaan tosi hyvissä väleissä, mutta just lastenvalvojalla se täti sano että yksinhuoltajuus todellakin kannattaa tommosesta tilanteessa nii ei tarvii tapella koko ajan, mut isän pitää olla samaa mieltä sillon ku meette sen paperin kirjottaa, muute asia joudutaan hoitaa oikeuden kautta koska kuulema lastenvalvojalla ei voi semmoista tehdä jos vanhemmat on eri mieltä :)

1.8.2013
hursjes
hursjes

Ai sulla tommonen tilanne :( ei ne miehet tajuu mitä ne oikeesti menettää! Mutta ei hätää, tuut ihan varmasti selviämään hienosti !::) täällä menee ainakin tosi hyvin ja arki luistaa :)) muistaa vain itsensä siinä samassa:) katson aina että käyn ainakin jossain enkä linnottaudu kotiin koska sitä pirteämmin jaksaa jos käy ulkoilmassa, vauva on helppo ottaa mukaan eikä estä kavereiden näkemistä ollenkaan!:) ja muistat aina vaan pyytää hoito apua esim jos alkaa väsyttää ja välillä kannattaa oikeesti pyytää joku kattomaan vauvaa ja lähteä esim leffaan tai syömään kaverin kanssa, piristää nimittäin huomattavasti !:) eikä siitä pidä tuntea huonoa oma tuntoa!

1.8.2013
hursjes
hursjes

Miten on lähteny kaikki toimiin vauvan kanssa, onks kui rankkaa ku ittee just vähä jännittää kui sitä jaksaa yksin vaikka onki hyvät tukijoukot itellä?:)

31.7.2013
lauraH92
lauraH92
2 years, 8-month-old toddler

Noni, itellä tosiaa tossa elokuun lopussa pitäs poika syntyä jo eli laskettua aikaa aikasemmin käynnistyksellä ku on iso poika tulossa:) isä ei oikee oo yhteydessä mitenkää muhun eikä halua lapseensakka olla yhteydessä ku lähtee libadonii ens vuonna rauhanturvaajaks....

31.7.2013
lauraH92
lauraH92
2 years, 8-month-old toddler

Täällä kans 20v yksinhuoltaja :) tosin exän kanssa hyvissä väleissä ollaan ja lastenvalvojalla suppari tehty että 2-3x viikossa käy kattomassa pikkusta :) minun minini on reilu 2kk vanha ::)!

31.7.2013
hursjes
hursjes
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...