Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Ero ja pieni vauva kotona

Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 7 vuotta. Mies on yrittäjä ja tekee töitä 7 päivää viikossa ja käy kotona vain nukkumassa ja suihkussa. Suhteessa olen tuntenut itseni yksinäiseksi jo vuosia. Erosta ollaan uhkailtu ja puhuttu ja yritetty jo niin moneen kertaan etten enää pysy laskuissa. Nyt meillä on ihana 3 kuukautta vanha vauva. Tänään meidän riita kärjistyi entisestään ja mies lähti tavaroisensa kanssa pois. Hänen lähdettyä sisällä tuntuu vain peljoa ja yksinäisyyttä. Rakkautta meillä ei ole ollut suhteessa enään vuoteen, mutta silti elämä ilman häntä tuntuu liian vaikealta. Ne harvat hetket jotka olimme yhdessä hän halvensi minua lapsellemme. Vaikka niin pieni vauva ei vielä ymmärrä niin mitä jos hän jatkaa samaa rataa vielä kun lapsi on 2 tai 3 vuoden ikäinen? Pienelle lapselle itsetunto kärsii varmasti kun isä sanoo hänelle aina että " äiti ei rakasta sinua..." Silti uusi elämä sinkkuäitinä pelottaa enemmän kuin mikään muu. Miten selviydyn kahdestaan pienen vauvan kanssa ja löydänkö jotakin toista joka rakastaisi minua? Aloimme seurustella erittäin nuorina ja hän on ainoa mies kenen kanssa olen ollut sängyssä. Uuden miehen tapaaminen pelottaa enkä usko että osaisin tavata tai seurustella jonkun toisen miehen kanssa. Samalla toivoisin että lapsellani olisi isä elämässään, mutta en tiedä haluaako hän olla meihin missään tekemisissä enään.  Toivottavasti jollakin on kokemuksia tai neuvoja.

21.7.2013
loora87
loora87

Ymmärrän, että se tuntuu nyt rankalta ja kamalalta, kun olet tottunut olemaan jonkun kanssa. Olet kuitenkin saanut olla jo pitkään kotona yksin, itsenäisesti - Kyllä sä pääset yli ja selviät. Ihan varmasti, vaikkei siltä just nyt tunnu. Löydät varmasti uuden miehen, sitten jossain vaiheessa. Tällä hetkellä sun pitää nyt huolehtia vain itsestä ja vauvasta, elää päivän kerrallaan. On täysin luonnollista, että mietit saatko uutta miestä ja rakkautta enää. Se vaan tuntuu nyt siltä ja pian huomaat, että on parempi olla hetki yksin. Saat sitten kerättyä voimia, puhdistaa ajatuksiasi ja lopulta tiedät, millaisen miehen oikeastaan haluat. Yritä nauttia kauniista ja lämpimistä päivistä. Olet varmaankin jo pitkään tuntenut tyhjyyttä ja tyytymättömyyttä, mutta nyt siihen on tullut muutos. Nyt sä olet vapaa.

1.8.2013
Serafin
Serafin

Mulla on melkein sama tilanne taas päällä, tosin mies on vaan huvikseen tunnekuollu ja eilen tapeltiinkin siitä. Ja NIIIIIIN toivoin että olisi vain 1 lapsi, se on oikeasti mukavaa lähteä tuollaisen 2v kanssa kaupungille, puistoon, muualle vaan seikkailemaan. Saa tehdä juuri sitä mitä haluaa, ketään ei tarvitse odottaa, kukaan ei hauku.. Eli ei kannata pitkittää sitä, tai ainakaan tehdä toista lasta :D (en tarkoita että en rakastaisi kuopusta, se vaan on hankalempaa 2 kanssa) Ja itsellä on myös sama tuossa aikaisessa seurustelussa, ei ole ollut muita miehiä petipuuhissa.. Mutta toisaalta, se voi olla jonkun "unelmien miehen" mielestä hienoa :) Kyllä itsekkin olisin lähtenyt jo vuosi sitten tästä jossei kuopus olisi syntynyt, nyt vaan odotellaan millon molemmilla palaa käämit lopullisesti.. 

Tsemppiä ja onnea tulevaan! Ajattele positiivisesti ;)

22.7.2013
Jnia
Jnia

noi on ihan luonnollisia ajatuksia pelätä. muistan kun itse erosin nuoruuden rakastetusta, joka oli ensimmäinen ja jonka kanssa otettu se itsenäistymisaskel kotoa yhteen asumaan. sitten kun ero tuli, niin pelotti että miten sitä pärjää ihan omillaan, kun ei ollut ikinä ollut siinä tilanteessa aikaisemmin. ja olin sentään yksin, ei vauvavastuuta kannettavana. sekin on mun mielestä normaalia erossa, että pohtii kelpaako enää kenellekään kun entinenkin hylkäsi. ei se mitään tarvetta ole, vaan normaalia eron tuomaa itsetunnon kyseenalaistamista.

hyvinä uutisina kuitenkin, että kunhan hetken asut omillasi ja totut arkeen, niin huomaat että olet paljon onnellisempi kuin aikaisemmin ja tosiaan ihmettelet miksi siedit tuollaista ukkoa niinkin kauan. :) a kun olet saanut itsesi takaisin jaloillesi, olet vahvempi ihminen ja tiedät että pärjäät omillasi.

mitä uuteen rakkauteen tulee, niin suomi ja maailma on täynnä uusioperheitä. :)

22.7.2013
Mummy83
Mummy83

Kokemusta ei ole, muuten kuin yksihuoltaja perheessä elämisestä. Ensimmäisenä mieleen tulee kysymys, että miks sä haluat olla miehen kanssa jota et rakasta, joka ei rakasta sua ja vieläpä halventaa sua!? Parempi on olla ilman moista riippakiveä!

Vauvan kanssa pärjäät varmasti paremmin yksin kuin nyt miehes kanssa yhdessä. Onhan se toki rankkaa olla täysin yksin vastuussa pienestä, mutta eipähän ainakaan tarvitse mieheltä odottaa turhaan mitään. Mistä sulla tulee noin kauhee tarve saada joku rakastamaan sua? Sullahan on jo ihana 3kk lapsi jolle sä olet maailmankaikkeus, joka rakastaa sua ehdoitta! Sinuna unohtasin alkuunsa uuden miehen ja rakkauden tarpeen ja keskityt itsees ja vauvaas ja siihen, että saatte asiat hoitumaan parhain päin. :) Onko sulla minkälainen tukiverkosto?

Tärkeintä on nyt saada sulle ja vauvalle hyvät oltavat. Kahdestaan asuminen vaati totuttelua, mutta niin on muutkin selvinnyt :)
Mun äiti jäi(omasta tahdostaan tosin) 4 lapsen yksinhuoltajaksi, kun meistä nuorin oli 3v. Hienosti pärjättiin vaikka tiukkaakin oli.

Älä pelkää yksinoloa tai ethän sä yksin ole, kun sulla on se ihana pieni siinä. Anna asioille mahdollisuus lutviutua parhain päin. Rohkeasti kohti parempaa elämää. Asioilla on tapana järjestyä ja niin edelleen :)

21.7.2013
AlliU
AlliU
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...