inhosi/ pelkosi?
mitkä on mammoilla ne, jotka vaan ylittävät kuvotuksesi taikka pelkosi rajat? missä kohtaa tullee esiin se akilleen kantapää josta ylitsepääseminen vain on mahdotonta? itselläni mieleen tulee heti ensimmäisenä kolmekin inhopelkoani. 1. RÄKÄ. kirkas niiskutus sallitaan. kaikki venyvät, paukkuvat, vanuvat, roikkuvat, lilluvat ja ryystävät millä tahansa värityksellä ja koostumuksella lyö oksennukset kurkkuun. kiitos lapsuuden hetken jolloin siskoni päätti tunkea nenäontelonsa täyteen vessapaperitolloja (fiksua..) ja hengityksen käydessä vaikeaksi äitini kaivoi räkätolloja virkkuukoukulla. sillä hetkellä yhteen vessaan mahtui naama punaisena huutava kakara, paniikki-itkua vääntävä äiti, oksentava tyttö ja paljon räkää, verta ja oksennusta. antibiootti on myös pannassa koska saa rään koostumuksen muuttumaan sellaiseksi, ettei se katkea millään. tuntuu kuin takaraivo lähtisi irti kun niistää kuurin aikana. onko siis sattumaa, että antibioottikuurien aikana siis yökinja voin todella pahoin. satunnaisesti myös oksentelen... 2. POSLIININUKET siis hyi hemmetti! mitä aidomman näköiset, sen pelottavammat. lapsena kärsin TODELLA vilkkaasta mielikuvituksesta. nyt sähköhäiriöitten tullessa ilmi aivojen aistilohkossa, voinen ehkä pistää senkin piikkiin mokoman,mutta silloin joka öinen nukkejen henkiin herääminen oli vain liian pelottavaa. tarpeeksi kauan kun niitä tuijotti, niin ne alkoi liikkua. siksi nukuinkin ensimmäiset 6v peiton alla siten, että peiton rakoon tein aina vainpienen happireijän. vielä pari vuotta myöhemmin piilotin kaikki siskon nuket ja barbit aina yöksi vaatekaappiin tai viltin alle. mies herätti pelkoa tuomalla muuttokuormansa mukana aikanaan yhden posliininuken joka oli jotain joku lahja tms... mie upotan sen edelleen palkintopokaaleihin alassuin, ettei sitä demonintäytteistä tyhjää katsetta tarttisi nähä. hyi hemmetti! 3. SYNNYTYS siis mielestäni vain on luonnotonta synnyttää nelikiloinen vesimeloonin kokoinen asia kolikon kokoisesta reijästä. olkoon kuinka elinehto hyvänsä, itse pidän sitä luonnottomana, ja siitä tervejärkisenä selvinneitä lähestulkoon noitina. mie en saa edes verta pihalle ilman pelkoa maailmanlopusta, joten uuden elämän puskeminen kuolemankipua tuottavasta paikasta on vain jotain niin käsittämätöntä ettei mitään rajaa. jos mie saisin valita, synnyttäisin lapseni ennemmin vaikka sieraimesta, mutta alateitse... never ever!
Vastaa
Listaa uusin ensin
1. amppareita ja kaikkia joiden takamus on kelta-mustaraidallinen. Samaan kastiin siis menee niin kimalaiset kuin paarmatkin. teoriassa tiedän ettei kimalainen tee mitään ellei sitä ärsytä mut minkäs mä sille voin, että kun sellainen karvapylly tulee puolta metriä likemmäs ni mie huidon ku hullu ja tiristän silmät kiinni ja vedän pään niin syvälle hartioitten väliin ku vaan suinki saan.
2. Hämähäkit. Jos mä nään yhdenki ni siltä on saatava heti ja välittömästi henki veks. muuten mä en voi olla jos tiedän et jossain näkösällä vipottaa vapaana hämis.
3. pimeä. Mulla on liian vilkas mielikuvitus ja ihan täysin pimeessä en uskalla liikkua edes omassa kodissani. Kuka tietää jos sieltä pimeydestä iskee vaikka hiiri kinttuun kiinni. IIkKK! Ihan parasta on tietty et me asutaan metsän keskellä eikä lähimmistä katuvaloista ole tietoakaaan eli talviaikaan meillä on TODELLA pimeää ja yöllinen vessareissu vaatii vähintään kännykän käteen että saa edes jotain valoa.
4. Ukkonen. Mä olen aina pelännyt ukkosta ja nyt entistä enempi ku kolmisen vuotta sitten kaksi rintamaa kohtasi toisensa meidän yläpuolella ja salamat iski tulta meidän pistorasiassa. Makkarissa välähti ja sen koommin en ole nukkunut meidän sängyssä ukkosella. Sitä sänkyäki ku tuntuu olevan mahdottoman vaikea saada siirretyksi siitä pistorasian edestä pois...
en muuten tiedä miksi mulla lapsena oli järkyttävä pelko luurankoja kohtaan. en voinu esimerkiksi pelata "labyrinttiä" kun siinäkin yksi korteista kuvasi luurankoa. ja lasten tietokirjasta teippasin luurankoa-sivut yhteen siten, ettei ne auenneet vahingossakaan eteen.
pelkäsin kuollakseni että yöllä luuranko kurkistaa makkarin ikkunasta, tai talvella pimeässä kävellessä mua lähtee seuraamaan luuranko:D
sit kerran kun äidille kerroin nuista luurangoista, niin se vaan nauroi että kaiken aikaahan niitä onympärillä. niillä vaan on lihaa päällä ja niitä sanotaan ihmisiksi:D
joo toi uimisjuttu on kanssa tosi inha! ite enpelkää juurikaan sitä, että joku kiskoisi mutveden alle,vaan se, että näe mitä kaikkea MUUTAKIN siellä vedessä lilluu mun lisäksi. lähinnä se, että joku osuu mun jalkaan. enkä tiedä että mikä se on.
intiassa sain kerran totaalisen sätkyn kun uin meressä ja yhtäkkiä joku kylmä ja niljakas kietoutui mun jalkaan. huusin kuin hullu ja juoksin rantaan homeinen muovipussi nilkan ympärillä:D
Mä en tiiä mistä se johtuu, mut mä en voi sietää ilmapalloja... Vappu on pahinta aikaa vuodesta :) Mä meen paniikkiin yleensä siinä vaiheessa ku joku niihin koskee, jos niitä on yks tai kaks huoneessa ihan noin vain paikallaan, nii ei suurta vaaraa (mut silti sitä pitää koko ajan tarkkailla, ettei kukaan koske siihe tai se ei lähe liikkeelle). Se ääni mikä siitä lähtee ku joku sitä hinkkaa on jotain mikä saa kylmänväreet menemään ja mitä isompi sen pahempi.
Neulat on kans yks mistä en tykkää. Sydän rupeaa hakkaamaan heti ku se otetaan esille, mut kuitenkin kestän verikokeet suhteellisen hyvin. Ja vaikka mä luotan tuohon ukkoon et annan sen puhkasta finnin jos on sattunu selkään sellanen eksymään, nii silti mä tärisen ja vapisen koko sen toimenpiteen ajan.
Ja tämä et sängyn alta joku tarttuu kiinni joko jalkaan tai käteen. Päivällä ei oo ongelmaa, mut kun ilta tulee ja valot sammutetaan nii mikään ruumiinosa ei saa roikkua sängynlaidan yli. Mielellään peiton alla turvassa pahalta maailmalta :) plus sit jos pimeän nurkan takaa hyökkää joku kimppuun. Kellarikerroksesta ku tuun ylös, en uskalla kattoo taakse päin ollenkaa, saati siihen pimeään nurkkaan, ku jos siellä joku tuijottaa.
Nyt äkkiseltään ei tuu sitten muuta mieleen mitä pelkäisin ja ällötyksiä en keksi nyt ollenkaan, niitten suhteen oon muutenkin vähä poikatyttö (hämppikset on kivoja ku ne syö muita ötököitä, koppakuoriaisten kans on pienenä tullu nii paljo leikittyä ettei ne häiritte yms...)
Kun joku toinen oksentaa, kuollut ihminen tai puhumattakaa vessan pöntön siivous YÄKS
hyi, ruumis.
ite olen kaksi ruumista "löytänyt". ensimmäisen lapsosena kun kaverin kans katottiin pikkukakkosta ja naapurin talonmies sai sydänkohtauksen ja kuoli meidän pihalle. silloin luultiin että setä vain nukahti. kun kuultiin sen kuolleen, niin kaveri ei uskaltanu lähteä meiltä kotia kun sen piti ohittaa se ruumis:/
sit sietsentoistakesäisenä kunsatuin ensimmäisenä onnettomuuspaikalle jossa rekkaoli törmännyt mummoon. se ruumis vain oli niin luonnoton,eikä verikään näyttänyt vereltä. luulin ensin sitä sairaaksi pilaksi,ennkuin löysin kuskin itkemästäojalta ja mummon ystävä tuli paikalle kertomaan että "käytiin poomimassa omenoita, ja tähänse sitten päättyi.."
kamalaa:/
piikit, mie en vaan kestä mitään tökkimistä. Ahtaat paikat, tosi äkkiä iskee semmonen melkeinpä pakokauhu. Ananas pitsassa, se on vaan niin luonnoton yhdistelmä X)
tuvitus, susta tulisi oiva työntekijä jonnekkin ruumishuoneelle:)
up!