Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Voihan vaikeus ja stressin määrää

Meillä on nyt perheessä tilanne se että olen ihan kypsä tuota lapsen isää...Tyttömme on nyt 3½v ja olemme seurustelleet 6vuotta.Ei olla naimisissa tai kihloissa alkoholi on ollut oikestaan koko ajan iso osa miehen elämää ja sitä kautta myös perhettämme. Alkoholia miehen on "pakko" juoda joka vkl sekä pe että la.Mies myös pelaa tietokone peliä ihan kamalasti.Mieheni on nyt parin viimeisen vuoden aikana jälleen osallistunut eri tappelu kahakoihin turhankin useasti.Ja mm. yhden kahakan käsittelyä käräjillä odotamme.Ja viimeisin tappelu oli nyt juhannuksena. Noh mie sit sain nii tarpeekseni et lähdin lapsemme kanssa kotoa pois siskoni luo pieneen yksiöön.noh lauantaina siis sinne mentiin ja torstaina oli pakko sieltä lähteä kun siskon hermot ei kestänyt sitä ahtautta sotkua ja uhma ikäistä lasta (joka tietysti myös ihmettelee tilannetta).Nyt ollaan asuntoa etsimässä siis takaisin lähtökohdasta... kyllä ahistaa ja ketuttaa..Mut lapsi vähän helpompi ei kiukkua niin koska on omat lelut.Mutta miuta stressaa tää tilanne ja se et ei asuntoa tahdo löytyä.ei mistään joka paikkaan oon ilmotuksen laittanu ja käynyt monessa paikassa paikanpäällä. Tilannetta ei myöskään helpota se että teen kolme vuoro työtä ja siis opiskelen mutta koulusta nyt kesäloma.Lapsen päiväkoti nyt kiinni heinäkuun on siis siskoni hoidossa en vain tiedä missä koska en tahtoisi häntä pakottaa tässä miehen asunnolla olemaan ja mieskin lomalla (syy miksen välttämättä ole innostunut että isä hoitaa lastaan on se että se pelaaminen on niin paljoa että ei paljoon lapsen kanssa touhua). Mieheni ja hänen äitinsä ovat nyt sitä mieltä että rikon perheemme koska en ole saanut bailata tarpeeksi vaan mieheni aina menee jne. He eivät käsitä tätä asiaa etten jaksa tämmöistä että mies on vastuuton ryyppää ei osallistu kotitöihin ja muutenkin on sika miuta kohtaan.Mutta miehän se syypää kaikkeen olen tietysti.Lapselle puhutaan kaikkea pahaa miusta jne. mikä mielestäni on väärin koska on kuitenkin pieni lapsi jonka ei kuuluisi kuulla niitä asioita.olen ihan neuvoton miten eteenpäin.Energia ei riitä nyt muuhun kun lapseen,työhön ja asunnon etsimiseen.kunhan asunto löytyy niin sitten otan yhteyttä lastenvalvojaan ja jos tämä sitten alkaisi jollain tavalla purkautua. Mies siis uhkaa kaikella jos lähdemme mm.sillä ettei tahdo ja aijo nähdä lastamme koskaan enää ja että myy asunnon ja muuttaa toiselle paikkakunnalle.ja jopa että miksi hän eläisi täällä ilman meitä eli itsemurhalla. olen niin kyllästynyt noihin uhkailuihin niin hänen kun itsenikin kohdalta.itsekkin olen monta kertaa uhannut muuttaa etten jaksa tätä enää en ole kuitenkaan uskaltanut (pelkään etten voisi tehdä töitä jos olen yksinhuoltaja),mutta nyt olen päättänyt että muutan lapseni kanssa pois ja yritän keksiä jonkun ratkaisun että opiskelu jota jäljellä vielä vuosi saisi päätökseen ja voisin tehdä työtäni josta pidän kovasti. kyllä on sekavaa tekstiä mut vaikee on mielialaki hyvin sekava. Lähinnä tahtoisin kuulla muista yksinhuoltaja äideistä jotka tekevät kolmevuorotyötä eikä lapsi ole vuoropäiväkodissa (itse en missään nimessä halua lasta laittaa vuoropäiväkotiiin,tuntuu liian raskaalta) kuinka on lastenhoito sujunut jne.elämä muutenkin.   tämä tilanteemme on aivan kamala ja stressi kovaa koska asuntoa ei meinaa löytyä.ja asunnon sijainti on hyvin tärkeä saada tietyltä alueelta koska lapsen päiväkoti ja omat työt ovat lähellä sekä iso tukiverkko. jos jollain olisi jotain kokemuksia edes vähän samankaltaisesta tilanteesta olisi kiva kuulla niitä ja myös neuvoja kuinka edetä jne.

29.6.2013
iinasarita
iinasarita

Siskoni tai vanhempani eivät ole vastuussa lapseni hoidosta vaan siskoni hoitaa lasta omasta tahdostaan koska ei saanut muita töotä niin saa nytten sitten taskurahaa.s
Seurakunnalta en olekkaan tajunnut kysyä vielä.pitääkin huomenna soittaa tainkäydä paikan päällä.
Ja kyllä olen miestä koittanut saada hakemaan apua/menemään hoitoon mutta kun ei itse näe mitään ongelmaa niin vaikeaahan se on.
Ja oon kyl tosiaan sitä mieltä et pois muutto lapsen kanssa järkevin vaihtoehto.
Eniten mietityttää miten pääsemme alkuun ja kovasti odotan että saadaan asua kahdestaan ja miun energia riittää taas paremmin rakkaalle lapselle kun ei ole miestä jonka kanssa joutuu tappelemaan
Alku varmasti raskasta niinkun tää mennyt viikko onkin ollut mutta toivossa on hyvä elää ja toivoa että asioilla on tapana järjestyä ajan kanssa

30.6.2013
iinasarita
iinasarita

1. vaihtoehto: mies johonkin hoitoon, jotta pääsisi alkoholista eroon. Oletko ehdottanut tätä?

2. vaihtoehto: lähteminen

30.6.2013
odottaja
odottaja

Tahtoisin sen verran sanoa sinulle, vaikka ei omaa kokemusta olekaan, että hyvin läheltä olen katsonut samanlaista tilannetta kun eräs rohkea äiti lähti pienen lapsensa kanssa uuteen elämään, vaikka yötöissä olikin ja kaikki järjestyi. Alkuun oli vaikeaa, mutta kun asunnon sai järjestettyä niin pikkuhiljaa asiat alkoivat järjestyä ja elää nykyään tyttönsä kanssa onnellista elämää. :) Kaikkea hyvää sinulle ja muista, että yksin ei tarvi kenenkään selviytyä vaan apua saa pyytää. Vaikka nyt tuntuu rankalta, niin suunta on vain ylöspäin!

30.6.2013
Gadrielle
Gadrielle

ootko kysyny muuten seurakunnalta asuntoo? taikka sossulta asunnossa apua? tuli vaa mielen tämmöset

30.6.2013
Mella_
Mella_

Lapsen päivähoitojärjestelyyn ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ympärivuorokautinen päivähoito.

Siskosi tai omien vanhempiesi vastuulle et voi lapsesi hoitoa sälyttää.

29.6.2013
PekkajaMatti
PekkajaMatti
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...