Meillä oli pikkuveljellä n. 1,5-vuotiaana kausi, jolloin suuttuessaan kävi puraisemassa isoveljeä. Ja niin kovasti, että jäljet jäi. Katsottiin sitten yhdessä, miten paha jälki tuli ja miten isoveljeä koskee. Samalla selitin, että vaikka suututtaa, niin purra ei saa. Ja sitten kokeiltiin, miten kivalta vaikkapa silittäminen tuntuu.

Nyt (vielä alle 2-vuotiaana) jos pikkuveli suuttuu, hän yleensä lähtee vihaisena suu auki kohti isoveljeä, mutta - pysähtyykin viime hetkellä ja silittää toisen hiuksia! Samalla kasvoillaan tekohymy, että enhän minä mitään pahaa ollutkaan menossa tekemään... :)

Kyllä ne sittenkin joskus jotain oppii...

Meillä tyttö kävi puremassa isiä tuossa 1,5v iässä, johtuen suurimmaksi osaksi siitä, että isi oli tyhmä kun kävi töissä ja oli harvemmin kotona. Kotona ollessa haki sitten huomiota puremalla. Meni ohi kuitenkin ajan kanssa. Puriessa puututtiin asiaan niin, että sanottiin EI, isiin sattuu ja jätettiin tyttö hetkeksi huomioimatta. Eli ei menty puremis leikkiin mukaan yhtään, vaan kiellon jälkeen eristettiin tyttö meistä muista. 

 

Pelargonin tilanne kuulostaa juurikin mustasukkaisuudelta. Meillä tytöllä ja pojalla on ikäeroa 1,5v. Nyt lapset on siis 2v ja 0,5v ja melko hyvin menee. Ei ole purtu, mutta tyttö on käynyt välillä tönimässä ja pari kertaa läpsässyt. Joskus heittänyt lelun ja se osunut pikku veljeen, mutta sellaista kamalaa tahallista satuttamista ei ole ollut. JOS on töninyt, ollaan kielletty ja leikitty hetki veljen kanssa jättäen tyttö huomioimatta. Eli hoivattu sitä, jota sattuu. JOSKUS tyttö on tuosta kiellosta suuttunut ja päättänyt ottaa raivarit, mutta silti ei olla huomioitu.

Pelargoni, teillä oireilee mustasukkaisuus aika ikävästi. :/

Sun täytyyvaan kerta toisensa jälkeen kertoa, että pureminen sattuu. Tarvittaessa teet kuten riu, että näykkäät takaisin pienemmän puolesta. Mutta ensin pitäisi puhumisen ja mahdollisesti arestin riittää. Tuommoisesta tavasta ei helposti pääse eroon jos se on erityisesti konfliktitilanteeseen liittyvä reaktio.

Mutta mä tosiaan näkisin tuon mustasukkaisuuden osoituksena. Onko pienempi ruvennut viime aikoina liikkumaan enemmän tai tapahtunut jotain muuta joka voisi isompaa nyt harmittaa erityisesti. Puhu sille isommalle mustasukkaisuuden tunteista ja niin päin pois. Uskon, että tilanne helpottuu kun osoitat ymmärtäväsi esikoistasi.

meillä ei tehonnut vielä nuo edellämainitutkaan jutut esikoisen kohdalla, sitten vasta loppu ku näykkäsin takasin. Poikiin riitti tuo että laskettiin lapsi pois, suljettiin tavallaan tilanteesta ulkopuoliseksi. Mutta kuten oon monesti kertonu niin tuo meijän tyttö hakee kovapäisyydessään vertaistaan :D Takaisin näykkäsy autto, tytölle ei tullu jälkee mutta riittävästi näykkäsin että ymmärsi kuinka inhottavaa se on.