Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Häät vietetty ja...

Nyt sitä ollaan onnellisesti avioliitossa ja vieläkin pahempana riesana on miehen suku. Yrittivät jopa pilata häämme puhumalla muutamalle vieraalle, ettei häitä olisi pitänyt viettää ja kuulin heidän todenneen jossain kohti meidän rakkaudesta: toivotonta. Kaiken lisäksi yrittävät minulle esittää niiin mukavaa, vaikka heidän suunnitelmissa oli meidän häiden pilaaminen.. Se yritys jäi siihen, kun isäni sanoi heille, että älkää pilatko häitä. Kuitenkin senkin jälkeen tapahtui esim. tuo kommentti toivotonta, jonka läheinen ystäväni kuuli. Kaikki muut iloitsivat meidän rakkaudesta, hymyilivät ja olivat tyytyväisiä, paitsi he.. Näinköhän kertaakaan heidän hymyilemän. Itse sain kuulla nuo karseat teot seuraavana päivänä häistä. Vanhempani, eivätkä nähtävästi muutamat vieraat halunneet pilata päivääni. Häistä melken viikko taaksepäin, miehen sukulaiset yrittivät vielä viimeisen kerran yrittää puhua häiden perumisen puolesta miehelleni. Aivan uskomatonta.. Heistä varmaan jokainen tietää senkin, että meille on tulossa näillä näkymin toinen lapsikin, ellen taas joudu kokemaan menetystä..  Näiden kamalien tekojen jälkeen, kaikkea en halua/pysty edes kirjoittamaan, he vaativat nähdä poikaani.. Miten voisin antaa rakkaan poikani heidän luokseen? Häissämme oli sellainen visailu, jossa kysyttiin poikani syntymäpäivää ja he muistivat päivänkin ihan väärin.. Toki eihän sitä voi kaikkea muistaa, mutta jos poikani olisi heille todellä tärkeä, luulisi heidän muistavan edes poikani syntymäpäivän.. Ja niin.. Poikani on heidän ainut lapsenlapsi.  Kun kuulin heidän teoistaan, niin kyllä tuli paha mieli ja tämä raskaus kun vielä herkistää minua.. Hääpäivämme oli todella ihana ja tärkeä meille ja he yrittivät tulla pilaamaan sen. Viikko häistä he vielä sanoivat, etteivät halua tulla häihin, mutta vaihtoivat yllättävän nopeasti mielipiteensä, ja silloin minulle tuli ajatus, että onkohan heillä jotain pahaa mielessä.. nähtävästi oli.

10.6.2013
Anni92
Anni92
3 years, 3-month-old toddler

Onnea naimisiinmenosta! Hurjan tuntuista tuo miehen sukulaisten käyttäytyminen. Onko teillä paljonkin välimatkaa sinne vai asuvatko he lähellä? Itse en jaksaisi tuollaista ollenkaan.

14.6.2013
odottaja
odottaja

Voitte vain kuvitella, mitä juttua siitäkin on tullut, kun mies vaihtoi sukunimensä.. Huh huh.. Me kumpikin halusimme, että perheellämme olisi yhteinen sukunimi ja nyt on.. mikä oikeus heillä on valittaa meidän päätöksistämme? Miehen suvun kanssa on ollut ongelmia alusta asti, ja olen niistä ennenkin täällä kirjoittanut. Pojan ristijäisissä he tulevat ilman lahjaa ja selittävät kaikille, etteivät ehtineet.. myöhemmin ristijäisten jälkeen totesivat miehelleni, etteivät halua antaa krääsää ja lahjan antaminen ei ole heillä tapana. Meidän taloudellinen tilanne ei ollut lapsen saadessa mikään loistava, eli olisi tullut todella tarpeeseen vaikka vaatteita antaa lahjaksi pojalle, mutta ei.. He eivät ostaneet pojalle joululahjaa, mutta ottivat kuitenkin mielellään itse vastaan lahjoja, yksi joulu he sanoivat miehelleni jopa lahjatoiveen, mutta toive, minkä mieheni sanoi, eivät he ostaneet, mutta mieheni osti heille sen, mitä he toivoivat. Ja ei ollut mikään halpa toive meidän rahatilanteeseemme..

Kerran tapasimme heidät kadulla minun vanhempieni kanssa ja he "kuuluttivat" kovaan ääneen, että kertokaa kun poika kävelee, niin me ostetaan kengät.. No poika kävellyt jo puoli vuotta, mutta eipä niitä kenkiä ole näkynyt. He esittävät hyviä isovanhempia, jotka välittävät lapsenlapsestaan, mutta todellisuussa heidän tekonsa eivät siltä tunnu.. 

Enkä todellakaan edes uskalla antaa lastani miehen matkassa heille kylään.. Jos he vihaavat minua niin paljon, että olivat valmiita pilaamaan meidän häät, niin kuinka suuri riski on, että siirtävät jotenkin vihaansa minun pientä poikaani kohtaan? Häistä lähtiessään totesivat, että tuokaa poikaa kylään ja ohimennen vähän hiljasemmin tule sinäkin... Ja mitä olen kuullut heidän kasvatustavoistaan, niin ne eroavat hyvin paljon meidän kasvatustavoistamme. Esim. tuo asia, että he ovat aina valmiita ottamaan, mutta eivät antamaan, edes omalle lapselleen. Heillä on myös jonkinlainen vaikutusvalta mieheeni.. Osaako/ uskaltaako mieheni kieltää heitä kohtelemasta lastamme niin, kuin he ovat kohdelleet miestäni.. Pelkään, ettei..

10.6.2013
Anni92
Anni92

onnea tuoreelle avioparille! :) on kyllä ikävää, et miehen suku on tollanen :( tosiaan ehkä ihan hyvä, ettet saanu sillon hääpäivänä tietää noista, ni pystyit sitte ite nauttii häistä! :) toivottavasti ne miehen sukulaiset tajuis ettei tollasessa oo mitään järkee, ja he ei saa teitä eroomaan :)

10.6.2013
tuvitus
tuvitus

No voihan surkeus tuo häissä läyhääminen. :( Onneks kuitenki he tekee vaan itsestään naurettavia.

Mut millekkään kostolinjalle en lapsen kautta lähtisi. Totuus on että lapsi voi olla tärkeä vaikkei sen äidistä kauheasti pitäisikään. Voithan antaa miehen hoitaa nämä kyläilyt, ja tapaat itse sillä välin vaikka omia kavereita. :) Syntymäpäivän muistaminen ei myöskään ole mikään välittämisen mitta. Mie muistan hädintuskin omani. Ikäänikään en muista kun laskemalla. Pojan ikä sentäs vielä tulee heittämällä mut senki synttäripäivää joudun miettimään.

Muista et sie olet arvokas ja tärkeä monelle, vaikka miehen suku olis mitä mieltä hyvänsä. :) Kaikki ei vaan voi kaikista pitää, ja sekin täytyy hyväksyä, ja antaa niiden olla sitten keskenänsä. Tärkeintä on että sinä ja mies rakastatte toisianne. :)

10.6.2013
Sralla
Sralla

Kun laitoin onnellisesti ilmoituksia naimisiin menosta nettiin, niin ilmoituksen alle tuli miehen sukulaiselta loukkaavia kommentteja.. Tosin siinäpä näyttivät julkisesti, keitä he oikeasti ovat..

10.6.2013
Anni92
Anni92
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...