Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Miten muuttaa itseään siihen mitä oli ennen?

Niin, tai en mä tiedä. Oo ihan pihalla, ja hajalla. Nää alkuvuoden tapahtumat vaikuttaa aika lailla meidän parisuhteeseen ja sitä myötä perhe-elämään. Mä oon jotain niin paljon erilaista kun ennen, oon kasvattanut jonkun järkyttävän suojamuurin ympärilleni enkä päästä edes ukkoa siitä läpi. Tai päästän, kuulemaan vaan valituksen ja mäkätyksen. Miten mä saan ton suojamuurin pois ja löydän taas oman itseni?

8.6.2013
RJ89
RJ89
2 years, 5-month-old toddler

Sitä en tiedä mistä se suojamuuri on ilmestynyt, mut veikkaisin saman viikon sisällä kuolleen äidin ja keskeytetyn raskauden olevan siihen jotenkin osallisena.

Joo niin se on kai tehtävä, mentävä siis oikeen nokipannukaffille tyttärien kans ja purettava. Musta olis ventovieraallekkin puhumaan, mut koen et ystävälle on helpompi puhua ja siitä on enemmän apua. Ei kukaan ventovieras tiedä minkälainen suhde meillä äitin kans oli, niin miten kukaan ventovieras vois ymmärtää miltä musta tuntuu?

Mut mää otan ja lähden katsastamaan terdeä ens la kun kaikki muut on törnävänsaaressa laittamassa jalalla koriasti Provinssis, eipähän tartte jonottaa tiskillä. :D

9.6.2013
RJ89
RJ89
2 years, 5-month-old toddler

mie sanoisin kanssa, että asioitten läpikäsittely totaalisesti. itse hoidin vuosikausia itseäni kirjoittamalla kaiken paperille. päiväkirjoja  ehti kertyä lähemmäs 40  kpl... nykysin  en enää kykene päiväkirjaa  rustaamaan, perhe-elämän myötä kun tuo keskittymiskyky on herpaantunut täysin. MUTTA. parasta terapiaa itselleni on viime vuosina ollut lapsivapaa turinahetki hyvän ystävän kanssa. ukot mäjelle vähäksi  aikaa, pannullinen kahvia ja askillinen  tupakkaa. ja sitten kälkätystä kahvin ja  röökin kera, niin  tulee siinä sitten itkettyä ja naurettua ja  surtua ja paranneltua maalimaa  ja vaikka mitä. kotia lähtiessä on  taas niin ihanan kevyt olo:)

ja kun saat asiat käsiteltyä, saat vähitellen sen suojamuurinkin  murentaa.  suojamuureilla kun on tapana heikontaa ihmisen omaa tukirakennettaan salakavalasti. sie olet vahva nainen, saat   kyllä sen  oman ittesi pengottua sieltä surun syövereistä, ja ainahanmyö libbemammat ollaan täällä tukena ja turvana:)

8.6.2013
Blanco
Blanco

Mä suosittelen kans tota kirjottamista. Iha vaikka vaan ranskalaisilla viivoilla paperille ylös et mikä painaa mieltä. Kirjota yksin ihan rauhassa ja anna sitten miehen lukea ja sen jälkeen voitte vähän jutellakin, miten sun oloa sais paremmaksi.
Mä oon kans keskenmenon kokenut (vaikka sulla onkin ollu rajumpi kokemus) nii se vain vie aikaa että siitä yli pääsee ja haavat paranee. Toisen osapuolen pitää vaa yrittää ymmärtää ja tukea.

8.6.2013
miima_
miima_

sulla on ollu paljon vastoinkäymistä ni ei oo ihme että on rakentunu suojamuuri, luulen että niin minäkin tekisin..
ootko sä käyny juttelemassa jossain tuntojasi? niiden tapahtumien tiimoilta siis, oisko sun mahdollista käydä purkamassa kuormaa vähän tai kirjottaa paperille jos se purkaminen auttas ku sais ajatuksia järjestykseen? monella auttaa mutta toki jokainen on yksilö..

8.6.2013
ninnup
ninnup
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...