Synnytyspelosta...

Tuli jälleen mieleen ja ihan uteliaisuudesta ja omasta alatiesynnytyksen puutteesta oon kiinnostunut kuulemaan mikä teillä on aiheuttanut synnytyspelon? Ootteko mahdollisesti sen takia vaatineet section? Mun synnytys päättyi sectioon 12/11, 2,5vrk käynnistelyjen jälkeen, kun vauva ei vaan millään laskeutunut eikä supistukset voimakkuudestaan huolimatta avannut paikkoja 3cm enempää. Leikkurissa meinas puudutus mennä pieleen ja lopuksi ei lääkäri meinannut saada verenvuotoa loppumaan. Tästä johtuen mä teen mitä hyvänsä välttääkseni section! En haluu kokee sitä ja niitä jäkikipuja enää ikinä. Mä en osannut oikein nauttia vauvastakaan alkuun kunnolla, kun lähes jokainen liike aiheutti polttavan repivän kivun. Tosiaan ihan uteliaisuudesta ja ns. tietämättömyydestä kiinnostaa tietää :) nimim. alatiesynnytyksestä haaveileva

11.5.2013
AlliU
AlliU

Synnytyksessähän on enemmän väliä sillä kuinka paljon on tilaa häpy-pers akselilla ku paljonko on tilaa lonkasta lonkkaan akselilla. Eli se, että on pieni kokoinen ei aina tarkoita ettäkö olis ahdas lantio :) Ja mullehan tehtiin synnytystapa arvio! Lääkäri sano, et Mahtuu mahtuu! No worries. No ei tullu, pojalla painoa 4418g. Tästä seuraavasta haluan lantion kuvaukseen :)

23.5.2013
AlliU
AlliU

Helpotan vähän ensikertalaisia, ettei tämäkään ole täynnä kauhua lietsovia juttuja :) Olen pienikokoinen ihminen, lantiokin on kapea, mutta synnytys oli helppo vaikka sattuuhan se älyttömästi..

Esikoisesta leikattiin väliliha ja oli muistaakseni 6 tikkiä, sairaalassa söin särkylääkkeitä iltaisin ja kotiin menssä en enää yhtään, pari viikkoa meni hankalasti istuessa mutta muuten ok :)

Kuopus oli omasta mielestä taivaan lahja synnytyksen kannalta vaikka kuinka vaadin spinaalia heti laitokselle mennessä, sitä ei silti keritty antamaan. Saliin mennessä tarkastuksessa sanottiin vaan että sieltähän se onkin jo tulossa, saatat keretä saamaan paikallispuudutuksen :D joo, niin sain, vain toiselle puolelle kohdunsuuta.. Mutta heti synnytyksen jälkeen oli jo ihan normaali olo, vuotoa lukuunottamatta. Seuraavana päivänä tuli mummo ja ukki katsomaan niin nekin huomas kuinka helppo on olla :D Ei tuntunut missään enää, särkylääkkeitäkään en syönyt ollenkaan :)

Tosin tämäkin on ihan ihmisestä kiinni kuinka minkäkin kokee, toisilla on korkea kipukynnys, toisilla matala. Itsekkin kävin juurihoidossa eikä sattunut yhtään :) 

Tsemppiä pelkääville, ei se kipu kauaa kestä kun ajattelee pidemmällä tähtäimellä! ;)

23.5.2013
Jnia
Jnia

miulle ei oo tullu se auvoisa onni samantien kun saan vauvan syliini. Tosin ainoostaan keskimmäisen oon saanu sitte heti pesun jälkeen pitää, esikoinen vietiin lääkärin tutkittavaksi ja kolmosen mie sain vissiin jonku 6 tuntii synntyksen jälkeen nähtäväksi. Mie oon vähän hidas lämpiimään ja se suunnaton äidinrakkaus tulee hitaasti hiipimällä. Tosin en oo ikinä ollu maailman lapsirakkain ihminen ja en yleensä hirveesti tykkää muitten lapsista X) No joistai lapsista juu, mutta en tosiaankaan kaikista :D

Niin ku sanottu, pelko on pelkoa, ei sitä voi itelleen ratinalisoida. Voi yrittää, mutta ei se siitä miksikään muutu pohjimmiltaan.

13.5.2013
riu
riu

Ehkä se huono omatunto tuleekin enemmän siitä, että alatiesynnytys on tosiaan se luonnollisin tapa, niin se vaan on naista luodessa suunniteltu ja kun "kaikki" muutkin pystyy siihen, miks en minä?

Mulla ei tosiaan oo tietääkseni ahdas lantio. Kävin synnytystapa arviossa esikoisesta tosin se tehtiinkin kyllä käsikopelolla ja ultralla ja oli joku erikoistuva mieslääkäri. Perseestä koko hannu. Todella tunteeton ja jäykkä paskiainen. Seuraavasta pyydän/vaadin/kiukkuan magneettikuvat lantiosta, mitä ikinä se sitten vaatikaan :D

13.5.2013
AlliU
AlliU

minulla on takana yksi käynnistetty (viimeisin synnytys) ja esikoinen tuli luonnolisesti omia aikojaan! ja ero näillä kun yöllä ja päivällä! se ensimmäisen kerran tietämättömyys ja hyppy tuntemattomaan ja pikkuhiljaa voimistuva kipu kuin se että huudat ja anot armoa lääkäriltä 3 tuntia...... minut on luotu tuohon hommaan kropastani mutta ei kivunsieto kyvystäni... en niinkään pelkää itse synnytystä vaan omaa tilaani kun en pysty tekemään kuulemaan puhumaan (mitään järkevää) nään kuulen ja tunnen vaan omat kipuni. se on pelottavaa jos mikä. ja niinkuin kätilö sanoi kummallakin kerralla että kivuttomasti näitä ei saa maailmaan mitenkään. leikkauskin sattuu mutta vasta jälkeenpäin. mutta mikä minulla painaa vaakakuppia on se tunne kun se vauva nostetaan siihen mahan päälle 3 se on uskomaton 3 joka kerran se yllättää, kipu katoaa ja tilalle saapuu se euforia  3  muistan kun esikoista tein monta päivää ja sitten kun pääsin nukkumaan osastolle en osannut nukkua kun katselin aamupalaan asti pientä ihmettä 3

12.5.2013
imppuliina
imppuliina

miulla on kolme kertaa käynnistetty synnytys ja miusta se on ihan arseesta ja vihasin sitä. Oisin antanu mitä vaan että se synnytys ois käynnistyny kotona omaan tahtiinsa, ilman että ois tarvinnu sairaalassa maata käyrillä rumissa vaatteissa koko päivää tietäen että jonku ajan päästä koskee niin maan kerpeleesti. Lisäksi ne lääkkeillä aikaansaadut supistukset on kuulemma kivuliaampia ku luonnolliset. Ja siis kyllä miun mielestä on ok pelätä sitä kipuakin. Miksei sitä sais pelätä? Kivun tunteminen riippuu niin ihmisestä, jollekkii voi ne synnytyskivut olla mitätön, ja joku muu ei oo millänsäkään vaikka palohaavoista. Pelko on muutenkii aika pitkälti tunteeseen liittyvä juttu. En pelkää yhtään sen vähempää piikkejä, vaikka miten vakuutan itelleni että se ois vaan hyvästä jos otat rokotteen tms.

12.5.2013
riu
riu

ja viikkoja oli sillon tosiaan tasan 38. Poika synty 38+2. Kätilö mua lohdutteli siinä "Eipä nää ennen aikojaan käynnistykset aina edes onnistu". Jepjep, kiitti ihan ***** :)

12.5.2013
AlliU
AlliU

No niin ku aloituksessa lukee, mä olin käynnistyksessä 2,5vrk ennen ku veivät mut leikkuriin pysähtyneen synnytyksen takia. Ei auttanu cytotec, ballong eikä kalvojen puhkaisu + oksitosiini. Kaikki turhaan, kun kuitenkin päädyttiin sectioon. Vauvalla ei ollu mitään hätää missään vaiheessa kuitenkaan, et ihan rauhallinen oli se siirtymä vaikkakin reippaasti tietysti mentiin.

12.5.2013
AlliU
AlliU

AlliU, En lukenu kaikkia tekstejä, mutta sää tossa viimesimpänä kirjotit, että toivottavasti ei tartte käynnistykseen mennä.. Mä tuon oman ensimmäisen kokemuksen perusteella voisimpa melkeen toivoa, että saisin taas ne napit ja sillä homma hoituis melko näppärään. :-D Vaan eipä sitä taida voida tietää niistäkään lääkkeiden vaikutuksista, et vaikuttaisko ne toisella kerralla samalla tavalla. :-D Mä sain maanantaipäivän aikana 3 tablettia sitä cytotecia ja sit puolen yön jälkeen alko tapahtuun ja aamulla oli lapsi syntyny. Kaikki alko yöllä vessareissun jälkeen sillee "kertarykäsyllä". :-D

12.5.2013
pelargoni1
pelargoni1

mie en ymmärrä miksi naisille nykyään luodaan niin kovat paineet siitä alatiesynnytyksen tärkeydestä? siis  tottahan se on, että luontaisempi  vaihtoehtohan se on ja sinänsä parempi niin  äidille kuin lapsellekkin. MUTTA.  jos nainen ei sitä voi halustaan huolimatta tehdä, esim. liian ahdas lantio, liian iso vauva tms. niin miksi potea huonoa omaatuntoa?

kyllä se naisen kroppa on silloin tehtävänsä jo tehnyt kantaessaan lasta kaiken tuon ajan ja kasvattanut sen mahassaan:) ja samahan se  loppupeleissä sitten on, millä tavoinsynnyttää. luomuna, leikkauksella  vai epiduraalilla vai saunan takana tai mitä. who cares? niin pitkään kun kaikki päättyy hyvin ja yltiöpäisiltä riskeiltä on suojauduttu ja tilanteen mukaan  menty miten parraimmaksi koetaan, niin tuskimpa  lapsi siitä on moksiskaanja tullee parikymppisenäkitisemmään, et mikset mutsi synnyttänyt mua normaalisti;)

12.5.2013
Blanco
Blanco

Kyllä muakin ensimmäinen synnytys pelotti, mutta sitten siihen jotenkin sai iskostettua ittesä, että turhaapa sitä ajattelee kovin paljoa, kun ei voi etukäteen tietää minkälaista se on. Nyt kun ehkä on tässä joskus sitten toinen synnytys edessä, niin ihan varmasti pelottaa yhtälailla se ja tulevat kivut myös kauheasti. Toisaalta sitä ajattelis, että varmaan ois helpompi ja kivuttomamp joku leikkaus, mutta sitten taas toisaalta ei.

Parempi on, ku ei oikein ajattele koko asia.... EEEh. ;-D

12.5.2013
pelargoni1
pelargoni1

Toinen mun toive ois ettei tarvis käynnistykseen mennä eli sais just kotona olla ja tehdä niin ku itestä parhaalta tuntuu, ilman sitä sairaalan kliinistä ilmapiiriä. We'll see mitä tuleman pitää :)

12.5.2013
AlliU
AlliU

No sillähän mä tän ketjun aloitinkin, varmasti on yhtä monta syytä kuin on synnyttäjääkin :)

Blanco ymmärrän sun mestaus ajatukset erittäin hyvin. Todella vastuutonta toimintaa lääkäreiden puolelta :(

Mulla ei oo hätäpäivää. En sinällään pelkää sectiota, mut ajatus siitä saa ihokarvat pystyyn. Ennemminkin jännittää pirusti ja jos toiseen sectioon(jos tässä nyt raskaana ollaan) päädytään, oon todella pettynyt itseeni ja siihen ettei mun kroppa pysty siihen mihin se on ns. suunniteltu.

12.5.2013
AlliU
AlliU

Luulen et suurin synnytyspelon aiheuttaja ei tosiaankaan ole se kipu, vaan joku muu. Esim edellisestä synnytyksestä jäänyt joku trauma. siks kannattaa perehtyä asioihin että tietää mitä haluaa sitten kun sen aika koittaa.. ja tietää että miks mitäkin toimenpiteitä tehdään ja onko ne tarpeellisia :)

12.5.2013
kukkis-ras
kukkis-ras

alliu, eiköhän jokainen tiedä ettei lasta kivuttomasti saamaailmaan mitenkään:)

itselleni merkittävin puoltaus sectioon oli kuitenkin se, että varsinainen  "oma  suoritus", alkaa vasta kun  lapsi on turvallisesti maailmassa, jolloinka hällä ei ole enää mitään hätää, vaan oman itsensä toipuminen on pitkälti omasta itsestä kiinni. en halunnut niissä kipumäärissä olla vieläpä vastuussa jonkun syntymästä, kun en itseänikään hallinnut. itselleni siis luonnollisempi ja toimivampi vaihtoehto oli se, että tohtorit hoitavat itse synnytysosuuden, ja mie kohtaan kivut ja parantumiset sitten jälkeenpäin, kun lapsen henki ei ole enää kyseessä:)

12.5.2013
Blanco
Blanco

Onhan molemmissa tottakai mahdollisuus mennä v*tuiks oikein huolella, mut sectio on kuitenkin iso leikkaus ja mulla se parantuminen ei tosiaan ollu sitä, et kolmantena päivänä ois jo ollu hyvä saatika että viikon päästä ois päässy lenkille! Hell no.

Mitä nyt sitten synnytyskipuihin tulee, niin mun mielestä kipu kuuluu synnytykseen. Ei kai kukaan oleta että siitä sais täysin kivuttoman? Onhan se tietysti meille jotka ei älytöntä kipua oikeen kestä, huono juttu mut siitä huolimatta. Tuntuu et tänä päivänä ei sais tuntea kipua, ei sais sairastaa mitään ja kaiken pitäs ylipäätään olla vaan helvetin mutkatonta joka suhteessa.

Tosiaan jos meidän pikkukakkonen kasvaa yhtä isoksi ku veljensä, niin section todennäköisyys on suuri :(

12.5.2013
AlliU
AlliU

itsellä synnytyspelko onollut niinpitkään ku muistan. en tiedä mistä se  on alkanut, mutta tiedän, että pahimmat endometria-vuoteni pahensi sen äärimmilleen. tuolloin menkkakivut veivät kerran kuussa kipupiikille ensiapuun. ensin pelkäsin että pyörryn, ja sitten, etten pyörrykkään. kerran yksi lääkäri tuli  tölväseen ku huusin kurkku suorana apua, etten voi koskaan synnyttää  jos kerta TAVALLISIA menkkakipuja en kestä. näin jälkeenpäin olen todennut, että  nämä mun "tavallliset" menkkakivut olivat samaa luokkaa, kuin  supistukset ja aukeamiskivut sinne 6een cm saakka.

ja kun näitä menkka-synnytyskertoja oli mittarissa lähes toistakymmentä, olin jo niin pelosta halvaantunut, etten uskaltanut enää tehdä mitään, kun odotin vain pelollaseuraavia menkkoja. harkitsin vakavasti jopa  kohdunpoistoa kipujen vuoksi. kun sitten raskauduin,  mulle oli sanomattakin selvää että lapsi saa  mun puolestani syntyä vaikka sieraimesta, mutta alateitse ei missään  nimessä!

mut lähetettiin jo hyvissä ajoin pelkopolille,  jossa synnytystä yritettiin puhumalla saada "tutummaksi". lopputuloksena läksin aina itkien kotiin ja olin varma etten  päästä lasta koskaan  pihalle,  en edes sectiollakaan enää! (joo, ei ihan nappiin mennyt, että saivat vain pelkäämään siellä jopa leikkaustakin...) en kyennyt lukemaan synnytyksestä,en puhumaan synnytyksestä, mie vaan itkin ja sydän hakkasi kahtasataa.

mulle sitten luvattiin sectio  voimakkaamnpelon vuoksi. synnytys silti käynnistyi vuorokautta ennen leikkuupäivää. kolmannen supistuksen kohdalla soitettiin jo lanssi, joka ei ensin tahtonut tulla "koska ensisynnyttäjällä menee ainaylilasketun ajan ja vasta kolmas supistus ja blaablaa..". puolitoista tuntia ensimmäisestä  supistuksesta olin   auki jo 6cm, mutta lääkärit ei sairaalassa olleetkaan lanssin hätäsoitosta huolimatta keränneet  päivystävää leikkaustiimiä kasaan. yrittivät perkele saada synnyttämään alateitse!

elämäni pahin pelkohelvetti siis oli siellä, jossa tohtorit ei edes  suostuneet herättämään  päivystäviä kirurgeja, koska "ei tässä kumminkaan enää  ennätetä". mie pelkäsin kuollakseni eikä kivuille löytynyt mitään helpotusta. vasta vihdoin ja viimein leikkaustiimin  saapuessa paikalleja spinaalin saadessani  taivas aukeni. olihan leikkuukivut taas omaa luokkaansa ja ensimmäinen päivä aivan hirvittävä! olin varma etten  kävle enää koskaan:D

silti mie rullaluistelin jo 3vkoa leikkauksesta,  javielä kolmen vuoden jälkeen olen valmis mestaamaan ne puoskarit, jotta syyttä suotta pitkittivät kärsimyksiä. siitä osittain  synnytys-kokemuksesta en tule toipumaan koskaan, ei vaikka millä terapeuteilla ravauttaisivat. perkele.

12.5.2013
Blanco
Blanco

no koskeehan se alatiesynnytys niin maan p*rkeleesti, se ponnistaminen ja tunne että paikat repee. Kahelta ekalta leikattiin väliliha ja tokalta järin ilman puudutusta. Tokan syntymä sai semmosen semi-pelon aikaan, mutta vasta tuon kolmosen jälkeen pelkään oikeesti synnyttää. Oon miettiny että josko meille vielä vauva... mutta se on ollu helppo lykätä pelon takia. Kolmonen oli taas pitempi ja kivuliaampi synnytys, supistukset koski ihan saamaristi ja hetket ennen ku ponnistin oli  infernaaliset. Ponnistus kesti vaan 7 minuuttia, mutta tuntu että vauva oli totaalisen jumissa. Siispä kätilö paino poikaa kaksin käsin koko painollaan alas. Miun syliin nostettiin eloton poika, jota siinä kovasti elvytettiin, annettiin happee, hierottiin, imettiin limaa, ja napsuteltiin kantapäille jne. Poika havahtui hetken päästä, mutta oli pitkän tuntuinen hetki. Lapsi kiidätettiin pois miun luota tutkittavaksi ja mie jatkoin veren vuotamista pulppuamalla. Lääkäri yritti tehä sisätutkimusta, mikä muuten ei oo hauskaa synnytyksen jälkeen X) Ne ei saanu miun vuotoo lakkaamaan, joten miut kiidätettiin leikkaussaliin, jossa ne oli tehny kaavinnan, käsin kutistanut kohtua pienemmäks ja saanu verenvuodon lakkaamaan. Koko prosessin jälkeen isäntä oli kuullut kuinka lääkäri oli sanonut muille että onneks mie en oo mikkää pieni tyttö, koska sitä verta oli tosissaan tullut paljon. Kaikenkaikkiaan siis hankala ja kivulias prosessi. Hassua sinänsä, luulen että tuosta synntyksestä toivuin nopeimmin X) Mie oon ollu aina aika kippee synntyksen jälkeen, moneen viikkoon en oo kärsiny istuu ja menneehän siinä monta viikkoo kun ne tikit paranee :) Ite pelkään eniten sitä kipua ja että jos jotakii mennee taas pieleen. Poika on nyt 2,5 v ja yhä edelleen käyn sitä synnytystä läpi mielessäni. Onneks on nykyaikainen lääketiede, koska muuten ei varmaan oltas kumpikaan hengissä.

12.5.2013
riu
riu

Mulla oli sektion jälkeen niin että 2päivää oli kipeenä ja 3 jo aika hyvä. Viikko synnytyksen jälkeen olin jo lenkillä...Sektion jälkeen, miulle vaan sanottiin että ei saa nostaa mitää painavaa, mut tuo oma lapsonenkin oli jo 4,4kg :) Se on niin yksilöllistä miten paranee sektiosta/synnytyksestä että eipä sitä voi sanoa että aina.

12.5.2013
napero24
napero24

Ai aina nopeemmin ja paremmin parantuu alatiesynnytyksestä? :D Mä voin sanoa henk.koht. kokemuksella että kyllä mie parannuin sektioista nopeemmin kun monet alatiesynnytyksestä, puhumattakaan jos paikat repeytyy..

12.5.2013
napero24
napero24

Käsittääkseni sielä jutellaan vaan synnyttämisestä ja yritetään lohduttaa. Jos on jo synnytys takana niin käydään varmaan tarkasti synnytyskertomusta läpi.

12.5.2013
napero24
napero24

Mua pelottaa molemmat tavat ihan hirveesti. Haluttaisiin joskus toinen lapsi, mutta en tiedä uskallanko. Onneks mies on tukena eikä syyllistä. 

Alatiesynnytys ei pelota niin paljon, mutta kun ei ikinä tiedä joutuuko sektioon vai ei..

12.5.2013
napero24
napero24
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...