mä olin tytön päiväkodin vanhempaintoimikunnassa yhden kauden aktiivisena, mutta otti päähän se sisäpiiriläisyys, siellä oli muutaman ihmisen porukka joka määräsi, päätti ja organisoi kaiken, niin en viittinyt sit enää osallistua kokouksiinkaan.

Mä osallistun viemällä arpajaispalkintoja, leipomalla jos on jotain semmoista, ostan ilmapalloja, karkkeja, pakasteita omiin tarpeisiin, mut en rupea niitä kaikille sukulaisille kaupitteleen syystä että kaikki asuu jossain muulla paikkakunnalla. Jos asuis samalla, niin voisinkin. joskus työkavereille vinkkaan mahdollisuudesta jos on esim karkkeja tai pakasteita.

No tyttökin täyttää vasta 6 että ei oo silleen iso, mutta sanotaan että kyl 10v -- sais itse soitella sukulaisille ja kaupitella jos jossain joukkueessa pelais, mikä tuollaista harrastaa, juurikin sen takia että lapsi oppisi sen, että sen rahan/yhteisen hyvän eteen pitää tehdä töitä. Eikä niin että vanhemmat hoitaa tai vanhemmat maksaa osuuden eikä tarvii tehdä mitään, mutta tämä vaan omien lapsien kohdalla. Jos jotkut haluaa kasvattaa omansa eri tavalla, niin heillä on siihen oikeus ja mielummin niin että ottavat edes rahallisesti osaa kuin että eivät panostaisi millään tavalla ja silti pääsevät osalliseksi yhteisestä hyvästä.

Mut en kyllä ottais semmoisiakaan paineita että pitäis kierrellä kaikki naapurit läpi ja väkikaupata 100 pakettia vessapaperia :)  Jokainen tekee sen verran kun pystyy ja sillä tuotolla mennään. Pääasia että yrittää edes jotain tehdä.

Mä taas oon sanonu että meidän lapset ei myy mitään eikä mulla/miehellä oli aikaa osallistua,joten annetaan rahana se summa mikä tarvitaan.Näin ainakin selvitty tähän asti=)mä en yhtään tykkää ajatuksesta että lasten täytys myydä jotain ylihintaisia keksejä yms.

mutta se on myös niin että jos lapsi haluaa jotakii harrastaa niin mie ainakii aion sen vuoksi "uhrautua". Tyttö pelas jalkapalloa niin siinä oli pari kioskivuoroa ja tuo teatteri, jos pojat innostuu jääkiekosta niin kyllä vaan siinä joutuu vanhemmat kioskissa pönöttämään ja lippuja myymään. Mutta oon sen valmis lasten vuoksi tekemään, vaikka tosiaankin keksin kivempaakin hommaa. Joissain harrastuksissa se vaan kuuluu asiaan, ja mie toivon ainakii että lasten ei tarvii miettii harrastuksia valitessaan että tuota en voi tehä ku äiti ei halluu leipoo. Nih.

Mä itse "harrastan" vapaaehtoistyötä MLL:ssa ja päiväkodin vanhempainyhdistyksessä. Näiden puitteissa teen niin paljon kuin jaksan esim. leipomisia, tapahtumajärjestelyjä, myyntiä yms. Lapset ovat niin pieniä, ettei heillä oikein harrastuksia vielä ole. Talvisaikaan on luistelukoulu, mutta sekin alkoi vasta tammikuussa ja loppui jo maaliskuussa eli siinä ei ehtinyt kovasti paineita edes tulla :) Mutta jos lapset innostuvat esim. jääkiekosta tuon koulun myötä, niin vaikka en riemusta kiljuen haluaisikaan olla kahvilanpitäjänä esim. aion sen kumminkin tehdä, koska siitä yleensä hyötyy koko ryhmä.

Töiden puolesta olen myös opettajana tehnyt vapaaehtoisesti luokkani hyväksi myyntityötä ja järjestellyt erilaisia tapahtumia...ja voin kertoa, että ryhmä kuin ryhmä, niin "vapaamatkustajat" ottavat päähän aina :)

pakko mikä pakko. En oo intona koska itekkii saisin ajan menemään ihan ilmankii.. En suuria oo tehny, pari kertaa leiponu ja kerran ollu teatterin narikassa :)

Mulle todennäköisesti pukkaa se velvollisuudentunto noissa. Ja tulee varmasti harmittamaan "vapaamatkustajat" jotka ei tee tikkua ristiin yhteisen hyvän eteen mutta kuorii kermat päältä eli lapsille reissut sun muut.