Harva asia ahdistaa vanhempaa enemmän kuin oman vauvan itku. Vauvan parku raastaa sydäntä, mutta se on hyvä asia, vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Se nimittäin viestii selvästi, että vauva tarvitsee jotakin. Itku on lapselle tärkeä kieli, jonka tulkitseminen voi joskus olla vaikeaa.
Kaikki vauvat itkevät silloin tällöin. Vauvalla on synnynnäinen taipumus itkeä, kun jokin hänen tarpeensa kaipaa tyydyttämistä tai hän tuntee kipua, kylmyyttä, epämukavuutta tai pelkoa. Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, vauvalle olisi hengenvaarallista olla itkemättä koskaan, sillä itku on eloonjäännin ja hyvinvoinnin tae. Tämä on myös yksinkertaisin selitys sille, miksi lapsen lohduton itku aiheuttaa vanhemmille usein stressiä. Vanhempi tuntee koko kehossaan, että itku merkitsee jotain tärkeää. Hoivavietti käskee varmistaa, että vauvalla on kaikki hyvin ja hän tyyntyy. Kun lapsen itku on tulkittu oikein ja hänen tarpeensa on tyydytetty, myös vanhempi rauhoittuu ja piristyy. Paperilla tämä kuulostaa varsin suoraviivaiselta, mutta valitettavasti itkun syytä ja taustalla olevaa tarvetta ei ole aina helppo päätellä.
Lasten luonteissa on synnynnäisiä eroja, jotka määrittävät, miten herkkä vauva on ja miten helposti hän tyyntyy lohdutettaessa. Joillakin itku on herkässä alusta alkaen, jotkut eivät itke juuri koskaan. Silläkin on tietysti merkitystä, miten vanhempi kuuntelee lasta ja ymmärtää tämän viestejä. Vanhemmuuden alkuaikana tulkinta voi olla haastavaa, kun lapsen oma kieli ei ole vielä tullut tutuksi. Silti lapsen omalla temperamentilla ja luonteella on keskeinen vaikutus itkuisuuteen vauva-aikana. Tämä tieto voi helpottaa oloa, jos vauva itkee koko ajan, vaikka itse tekee kaikkensa, jotta tällä olisi hyvä olla.
Vastasyntyneen itku merkitsee lähes aina, että hän on nälkäinen tai tarvitsee läheisyyttä ja turvaa. Kun ikää karttuu, repertuaari laajenee ja itkun sisältö monipuolistuu. Useimmat vanhemmat oppivat ajan myötä ymmärtämään vauvansa erilaisia tarpeita sen perusteella, miten hän itkee ja missä yhteydessä. Itku on yksinkertaisesti vauvan tapa ilmaista kaikkia tarpeitaan. Syynä voi olla nälkä tai väsymys, mutta myös epämukavasti istuva vaate tai silmiä häikäisevä auringonpaiste. Itkulla vauva viestii selvästi ympärillä oleville, että hän tarvitsee apua. On siis äärimmäisen tärkeää, että itkuun reagoidaan auttamalla, lohduttamalla ja tukemalla pienokaista.
Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana lapsi itkee keskimäärin pari tuntia päivässä. Tämän jälkeen itku vähenee, koska vanhempi oppii tuntemaan vauvan ja tulkitsemaan tämän itkua. Silti on yleistä, että lohduttomia hetkiä tulee ensimmäisten kuukausien jälkeenkin. Lapsi voi parkua nälkää, väsymystä, kipua tai läheisyyden kaipuuta, ja tämä on täysin normaalia. Jos pikkulapsi itkee tavattoman paljon, voi olla hyvä kysyä neuvolasta apua syiden selvittelyyn. Kenties taustalla onkin koliikki tai jokin muu vaiva.
Itkevän vauvan tärkein toive on, että vanhempi pitää häntä lähellä ja tyydyttää hänen tarpeensa. Tämä tarkoittaa, että paras tapa lohduttaa suunniltaan olevaa lasta on tarjota läheisyyttä ja ihokontaktia sekä tyynnyttää häntä puhumalla ja silittelemällä. Moni vauva pitää rytmisestä keinuttelusta tai kanniskelusta esimerkiksi kantorepussa tai sylissä. Lisäksi lapsen on yleensä helpompi rauhoittua ja tyyntyä, jos vanhempi onnistuu itse pysymään rauhallisena – vaikkei se aina helppoa olekaan. Joskus vanhempi stressaantuu vauvan itkusta niin, että erilaisia kikkoja tulee kokeiltua hieman liian nopeaan tahtiin. Tällöin kannattaa ottaa askel taaksepäin ja olla kärsivällinen. Kullekin lohdutuskeinolle tulisi antaa tilaisuus toimia, ennen kuin siirtyy seuraavaan. Samaa asiaa täytyy nimittäin useimmiten jatkaa hetken aikaa, ennen kuin vauva rauhoittuu siihen.
Itkevä vastasyntynyt tarvitsee yleensä ruokaa, mutta syöttäminen voi olla vaikeaa, kun lapsi parkuu lohduttomasti. Jos näin käy usein, kannattaa tarkkailla lapsen viestejä huolellisesti ja syöttää hänet jo ennen kuin hän ehtii kerätä kierroksia ja hätääntyä liikaa. Samaan tapaan vauva voi myös olla yliväsynyt ja parkua niin paljon, että hänen on vaikea nukahtaa. Tällöinkin tilanne voi laueta, kun vauva saa olla lähellä vanhempaa ja hänet kanniskellaan tai keinutellaan uneen.
Suurin osa vanhemmista on varmasti samaa mieltä, että lapsen jatkuva itku on yleensä henkisesti todella raskasta. Vanhempi kokee helposti voimattomuutta ja alakuloa. Samalla hän potee ehkä huonoa omaatuntoa ja tuntee olevansa umpisurkea vanhempi, joka ei osaa lohduttaa omaa lastaan. On myös yleistä, että vanhempi ahdistuu tästä niin, että ajatukset tuntuvat melkein sumenevan. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tämä on täysin luonnollinen ja itse asiassa positiivinen reaktio. Se nimittäin kertoo, että vanhempi on emotionaalisesti läsnä ja osaa eläytyä vauvan tunteisiin. Stressi saa vanhemman rauhoittelemaan lasta ja yrittämään tyydyttää tämän tarpeet. Se, että vauva saa itkiessään lohtua ja hoivaa, on äärimmäisen tärkeää sekä kiintymyssuhteen että lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Jos vauva itkee epätavallisen paljon ja hänen lohduttamisensa on erityisen vaikeaa, ei ole ihme, jos olo on välillä puhki kulunut ja lopen uupunut. Tämä on raskas tunnetila, jonka purkamiseen tarvitaan joskus apua. Tässä neuvomme jaksamisen tueksi:
Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi